Tuure Johannes Vierros (sukunimi vuoteen 1966 Widbäck; s. 20. joulukuuta 1927 Kankaanpää – 15. heinäkuuta 2012 Helsinki^[1]) oli suomalainen historianopettaja ja historiallisia aiheita romaaneissaan käsitellyt kirjailija.

Vierros pääsi ylioppilaaksi Kankaanpään yhteislyseosta 1948 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa 1952. Hän toimi historian ja yhteiskuntaopin opettajana Äänekosken yhteiskoulussa 1953–1954, Haminan yhteislyseossa 1955–1956, Porin lyseossa 1956–1962 ja viimeksi Helsingin suomalaisessa yhteiskoulussa 1962–1989.

Vierros on kirjoittanut historian oppikirjoja ja historiallisia romaaneja.

Vierroksen puoliso oli Enni Emilia Luodetlahti vuodesta 1952 lähtien, ja heillä on viisi lasta.

• Loukkauskivet, romaani. WSOY 1959
• Porin kansakoulut 1860 – 1960. 1960 (nimellä Thure Vidbäck)
• Laivurinsolmu, romaani. WSOY 1961
• Harjahirsi, romaani.WSOY 1963
• Porilaiseni: Georg Carl von Döbelnin tarina, romaani. WSOY 1965
• Lähellä kuolon rantaa: Jaakko Pentinpoika Ilkan ja Klaus Eerikinpoika Flemingin kertomukset Pinonäsin herran Hannu Hannunpoika Fordellin muotoilemina, romaani. WSOY 1967
• Maailma ennen ja nyt, yleisen historian oppikirja lukioluokkia varten osa 1: Esihistoriasta Wienin kongressiin. 1967 (yhdessä Heikki Kirkisen ja Esko Häklin kanssa)
• Harhaoppinen piispa: Johannes Terseruksen tarina, romaani. WSOY 1968
• Maailma ennen ja nyt II, yleisen historian oppikirja lukioluokkia varten osa 2: Wienin kongressista nykyaikaan. 1968 (yhdessä Juhani Paasivirran ja Reino Riikosen kanssa)
• Historian kertaus- ja harjoituskirja lukioita varten: liittyy oppikirjaan Maailma ennen ja nyt. 1969 (yhdessä Antti-Jukka Oksasen kanssa)
• Tiedon Portaat osa 8: Yleinen historia. 1970 (yhdessä Reino Riikosen kanssa)
• SYK kokeilee. 1970
• Suomi nyt: yhteiskuntaoppia ja taloustietoa ylioppilaskokelaille. 1970
• Maa oli minuun tyytyväinen: Per Brahe nuoremman tarina, romaani. Kirjayhtymä 1971
• Historiaa jaksoina, periodiluvun ja itseopiskelun opas oppikirjan Maailma ennen ja nyt käyttäjille. Kirjayhtymä 1971
• Världshistoria 1, oppikirja. 1971
• Världshistoria 2, oppikirja. 1971 (yhdessä Juhani Paasivirran ja Reino Riikosen kanssa)
• Komeetta: Andreas Thuroniuksen tarina, romaani. Kirjayhtymä 1972
• Historian perustiedot 5–8, oppikirja, työkirja ja opettajan kirja. Kirjayhtymä 1972–1975 (yhdessä Antti-Jukka Oksasen ja Heikki Pohjalan kanssa)
• Tarton tanssi, romaani. Kirjayhtymä 1974
• Taivaassa torpan maa, romaani. Kirjayhtymä 1976
• Kultasantainen raitti, romaani. Kirjayhtymä 1977
• Valhetta kaikki totuus, romaani. Kirjayhtymä 1979
• Ei saavu satamaan, romaani. Kirjayhtymä 1981
• Ihminen ja aika I, oppikirja. Kirjayhtymä 1982 (yhdessä Reino Riikosen ja Seppo Zetterbergin kanssa)
• Ihminen ja aika IIa, oppikirja. Kirjayhtymä 1983 (yhdessä Reino Riikosen kanssa)
• Ihminen ja aika IIb, oppikirja. Kirjayhtymä 1983 (yhdessä Reino Riikosen ja Seppo Zetterbergin kanssa)
• Samum: seitsemän kirjettä Georg August Wallinille, romaani. Kirjayhtymä 1983
• Tangenttibussoli, näytelmä. 1985
• Genovan moraali, näytelmä. 1986
• Majesteettirikos, romaani. Kirjayhtymä 1988
• Julmat jumalat: Euripides Pellassa, romaani. Kirjayhtymä 1990
• Ikuinen kaupunki, esseitä Roomasta ja muualta Italiasta, Kirjayhtymä 1991
• Maa oli minuun tyytyväinen, näytelmä. 1993
• Puhuva kivi, romaani. Kirjayhtymä 1994
• Luokkatoverit, näytelmä. 1995
• Caesar ja minä: kreikkalainen Aristoksenos kertoo Gaius Julius Caesarista ja itsestään, romaani. Kirjayhtymä 1997
• Vaalivuodet: muisteluita pääasiassa vuosilta 1952–1962, romaani. Edico Oy 2006
• Kalman poika, romaani. Edico Oy 2006

• Porin kaupungin kirjallisuuspalkinto 1960, 1962
• Nortamo-palkinto 1966
• Uuden Kirjakerhon tunnustuspalkinto 1982
• Suomen Maakuntakirjailijain palkinto 1992
• 1. palkinto Kalevalan juhlavuoden toimikunnan ja Suomen Kansallisteatterin järjestämässä Kalevalan juhlavuoden näytelmänkirjoituskilpailussa 1985

• Suomen kirjailijat-tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Edicon sivu Vierroksesta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Helka WebVoyage teoslista^{[vanhentunut linkki]}

• Tuure Vierroksen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa^{[vanhentunut linkki]}