Turun suojeluskuntapiiri oli suojeluskuntien muodostama alueellinen järjestö, joka toimi Varsinais-Suomessa sisällissodan jälkeen vuosina 1918-25. Vuonna 1925 se jaettiin kahtia Varsinais-Suomen ja Turunmaan suojeluskuntapiireihin.[1]
Historia
Turun suojeluskuntapiiri perustettiin 28. toukokuuta vuonna 1918. Perustavassa kokouksessa olivat mukana useimmat Varsinais-Suomen suojeluskunnista. Kesän aikana piirin hallinto organisoitiin, ja kun 2. elokuuta annettiin ensimmäinen suojeluskunta-asetus, piirin toiminta alkoi. Ensimmäiseksi maakuntapäälliköksi nimitettiin kapteeniksi ylennetty kauppias Helmer Nieminen. Ensimmäisiä toimia oli harjoituskoulun perustaminen. Turun suojeluskuntapiirin toimintaa vaikeutti alkuaikoina kunnollisten toimitilojen puute. Sen esikunta toimi aluksi Turun kauppaopiston talossa. Syyskesällä 1918 se siirtyi Turun Työväenyhdistyksen talon sivuhuoneeseen. Keväällä 1919 esikunta muutti ensin harjoituskoulun tiloihin Linnankatu 24:ään ja pääsi sitten omaan taloon Maariankatu 12:een. Apulaispiiripäällikkönä toimi vuosina 1919‒1925 saksalainen everstiluutnantti Rainer Stahel. Turun suojeluskuntapiirin tunnetuimpia suojeluskuntalaisia oli entinen valtionhoitaja P. E. Svinhufvud, joka toimi Turun Old Boys -suojeluskunnan 1. komppanian riveissä vuosina 1919‒1920. Niemistä seurasi vuonna 1921 piiripäälliköksi valittu kapteeni Niilo Sigell. Sigellin jälkeen piiripäällikkönä toimi jääkärimajuri Paul Henrichsson. Turun suojeluskuntapiiri, joka kattoi käytännössä koko Varsinais-Suomen, osoittautui liian laajaksi, mikä johti sen jakamiseen.[1]
Lähteet