Tummapapurikko

Tummapapurikko
Naaras
Naaras
Uhanalaisuusluokitus

[1]

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Täpläperhoset Nymphalidae
Alaheimo: Heinäperhoset Satyrinae
Tribus: Elymniini
Suku: Pararge
Laji: maera
Kaksiosainen nimi

Pararge maera
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit
  • Lasiommata maera
Katso myös

  Tummapapurikko Wikispeciesissä
  Tummapapurikko Commonsissa

Tummapapurikko (Pararge maera) on täpläperhosten heimoon ja heinäperhosten alaheimoon kuuluva keskikokoinen päiväperhonen. Laji esiintyy palearktisella alueella.

Levinneisyys

Tummapapurikko esiintyy Pohjois-Afrikasta ja Länsi-Euroopasta Venäjälle, Anatolian ja Syyrian kautta Iraniin ja idässä Keski-Aasiaan ja Himalajalle. Pohjois-Euroopassa levinneisyysalue ulottuu Fennoskandian keskiosiin saakka. Suomessa tummapapurikko esiintyy runsaimmin maan etelä- ja keskiosissa.

Koko ja ulkonäkö

Koiras
Naaras

Tummapapurikon etusiiven pituus on yleensä 23–28 mm. Suomessa on mitattu siipien kärkiväliksi 40–51 mm. Naaraat ovat keskimäärin koiraita kookkaampia. Siipien yläpuolen pohjaväri on mustanruskea. Etusiiven yläpuolella on iso valkoteräinen kärkisilmätäplä, joka voi joskus olla kaksiteräinen.

Nimialalaji muodostaa asteittaisen muuntelusarjan eli kliinin. Levinneisyysalueen eteläisillä yksilöillä koirailla on siipien yläpuolella ruskeankeltainen, tummien suonten katkoma postdiskaalialan juova, joka naarailla on kirkkaampi ja leveämpi. Levinneisyysalueen pohjoisilla yksilöillä postdiskaalialan juova yleensä puuttuu koirailta ja naarailla sen muodostaa muutama epäselvä kellertävä täplä. Keski-Euroopan yksilöt ovat näiden muotojen välimuotoja.

Nimialalajin Pyreneiden niemimaalla ja Etelä-Ranskassa esiintyvällä muodolla etusiiven yläpuolen oranssinkeltainen väri on levinnyt laajemmalle ja ulottuu naaraalla tyven lähelle. Pohjois-Afrikasta on kuvattu alalaji Lasiommata maera meadewaldoi, jolla etusiiven yläpuolen keltainen väritys on vielä äärimmäisempi nimialalajin eteläisiin muotoihin verrattuna.

Elinympäristö

Tummapapurikon elinympäristöä ovat metsänaukeat, metsänreunat, niityt, puutarhat, pientareet ja vuoristoseudut.

Lentoaika ja elintavat

Lentoaika on nimialalajilla levinneisyysalueen eteläosissa kahtena sukupolvena touko–kesäkuussa ja elo–syyskuussa. Levinneisyysalueen pohjoisosissa lentää yksi sukupolvi yleensä kesä–heinäkuussa. Pohjois-Afrikan alalajilla lentoaika on kesä–heinäkuussa yleensä yhtenä sukupolvena, mutta satunnaisesti myös toisena sukupolvena myöhemmin. Suomessa runsain lentoaika ajoittuu kesäkuun lopulta heinäkuun jälkipuoliskolle. Laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana.

Ravintokasvi

Toukan ravintokasveja ovat nadat (Festuca), esimerkiksi nurminata (Festuca pratensis), sorsimot (Glyceria) ja nurmikat (Poa), esimerkiksi kylänurmikka (Poa annua).

Lähteet

  • Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kirjayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6
  • Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7
  • Pertti Pakkanen: Tummapapurikko. Suomen Perhostutkijain Seura.

Viitteet

  1. ↑ Pararge maera IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Tummapapurikko – Lasiommata maera Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.

Aiheesta muualla