Ammattisotilaan perheeseen syntynyt Altamura kävi klassisen lyseon Roomassa, toimi harrastelijanäyttelijänä ja työskenteli toimittajana. 1950-luvun puolivälistä lähtien hän esitti sivurooleja lähinnä viihde-elokuvissa. Altamuran huomattavimpia elokuvia ovat Giuseppe BennatinVäärä viattomuus (Labbra rosse, 1960), Florestano VancininLa lunga notte del ’43 (1960), Vittorio De SetanDiario di un maestro (1972) ja Mauro BolognininLibera, amore mio... (1973). Hän näytteli myös teatterissa ja ohjasi 1960-luvun puolivälistä lähtien tv-dokumentteja. Elokuvanäyttelijänä Altamura käytti usein taiteilijanimeä Tor Altmayer.[2]