Tu bandera es un lampo de cielo

Tu bandera es un lampo de cielo (”Lippusi on taivaan valo”) on Hondurasin kansallislaulu, joka otettiin käyttöön vuonna 1915. Laulun on sanoittanut Augusto Constantio Coella ja sen on säveltänyt saksalaissyntyinen säveltäjä Carlos Hartling. Hondurasin hymni on tyyliltään tyypillinen latinalaisamerikkalainen kansallislaulu, joka muistuttaa säveleltään ja sanoiltaan ooppera-aariaa.

Laulussa on kertosäe sekä seitsemän säkeistöä. Koululaisten oletetaan koulussa oppivan laulun ulkoa kokonaisuudessaan, vaikka laulusta käytetäänkin virallisissa yhteyksissä vain sen viimeistä, seitsemättä säkeistöä. Tällöin kertosäe lauletaan sekä säkeistöä ennen että sen jälkeen. Mikäli laulu esitetään kokonaisuudessaan, lauletaan kertosäe ennen laulua ja jokaisen säkeistön jälkeen.

Hondurasin kansallislaulu esittää maan historian tiivistetyssä runomuodossa. Ensimmäinen säkeistö kuvailee maata sellaisena, jollaiseksi Kristoffer Kolumbus olisi sen kokenut. Toinen kertoo, miten miehet ”maassa, jossa aurinko nousee” unelmoivat Hondurasista ja lähtivät sinne, mutta löysivätkin maan yllä jo liehuvan (Espanjan) lipun. Kolmas säkeistö kertoo maan alkuperäisväestön vastarinnasta espanjalaisia conquistadoreja vastaan. Neljäs säkeistö kertoo Espanjan siirtomaavallasta sekä siitä, miten siirtomaiden toiveet uudistuksesta kaikuivat kuuroille korville, kunnes vapauden aatteet saapuivat Euroopasta uudelle mantereelle. Viides säkeistö jatkaa tätä, kertoen kuinka Ranskan vallankumous oli Hondurasille innostava esimerkki sen pyrkiessä vapauteen. Kuudes kertoo vallankumouksesta, joka kukisti Espanjan vallan ja toi siirtomaille - kuten Hondurasillekin - vapauden. Viimeinen säkeistö, joka siis yleensä lauletaan maan kansallislauluna, kutsuu kaikkia hondurasilaisia puolustamaan maataan, jos tarpeen, aina kuolemaan. Kuoron laulamaksi tarkoitettu kertosäe on lyyrinen kuvaus maan lipusta ja vaakunasta - aiheista joihin myös laulun viimeinen säkeistö palaa.

Espanjankieliset sanat

Kertosäe:
Tu bandera es un lampo de cielo
Por un bloque, de nieve cruzado;
Y se ven en su fondo sagrado
Cinco estrellas de pálido azul;
En tu emblema, que mar un rumoroso
Con sus ondas bravías escuda,
De un volcán, tras la cima desnuda
Hay un astro, de nítida luz.
1. säkeistö
India virgen y hermosa dormías
De tus mares al canto sonoro,
Cuando echada en tus cuencas de oro
El audaz navegante te halló;
Y al mirar tu belleza extasiado
Al influjo ideal de tu encanto,
La orla azul de tu espléndido manto
Con su beso de amor consagró.
2. säkeistö
De un país donde el sol se levanta,
Mas allá del Atlante azulado,
Aquel hombre te había soñado
Y en tu busca a la mar se lanzó.
Cuando erguiste la pálida frente,
En la viva ansiedad de tu anhelo,
Bajo el dombo gentil de tu cielo
Ya flotaba un extraño pendón.
3. säkeistö
Era inutil que el indio tu amado
Se aprestara a la lucha con ira,
Porque envuelto en su sangre Lempira,
En la noche profunda se hundió;
Y de la épica hazaña, en memoria,
La leyenda tan sólo ha guardado
De un sepulcro el lugar ignorado
Y el severo perfil de un peñón.
4. säkeistö
Por tres siglos tus hijos oyeron
El mandato imperioso del amo;
Por tres siglos tu inútil reclamo
En la atmosfera azul se perdió;
Pero un día gloria tu oído
Percibió, poderoso y distante,
Que allá lejos, por sobre el Atlante,
Indignado rugía un León.
5. säkeistö
Era Francia, la libre, la heroica,
Que en su sueño de siglos dormida
Despertaba iracunda a la vida
Al reclamo viril de Dantón:
Era Francia, que enviaba a la muerte
La cabeza del Rey consagrado,
Y que alzaba soberbia a su lado,
El Altar de la Diosa razón.
6. säkeistö
Tú también, ¡oh mi patria!, te alzaste
De tu sueño servil y profundo;
Tú también enseñastes al mundo
Destrozado el infame eslabón.
Y en tu suelo bendito, tras la alta
Cabellera del monte salvaje,
Como un ave de negro plumaje,
La colonia fugaz se perdió
7. säkeistö
Por guardar ese emblema divino,
Marcharemos !Oh Patria a la muerte,
Generosa será nuestra suerte,
Si morimos pensando en tu amor.
Defendiendo tu santa bandera
Y en tus pliegues gloriosos cubiertos,
Serán muchos, Honduras tus muertos,
Pero todos caerán con honor.

Aiheesta muualla