Trinidad-Tobagon vallankaappausyritys 1990 viittaa tapahtumiin Trinidad-Tobagolla 27. heinäkuuta–1. elokuuta 1990, jolloin Jamaat-al-Muslimeen-niminen islamistiryhmä valtasi maan parlamenttitalon ja televisioaseman. Vallankaappausyrityksen aikana sai surmansa yhteensä 24 henkilöä. Yritys päättyi vallankaappaajien antautumiseen armahdussopimuksen jälkeen.
Tausta
Trinidadin ja Tobagon valtaväestö on uskonnoltaan hindulaisia ja katolilaisia, mutta maassa on myös pieni pääosin aasialaistaustainen muslimiyhteisö. Jamaat al Muslimeenin jäsenet olivat vielä tätä pienemmän afrikkalaistaustaisten käännynnäisten yhteisön muodostama ryhmä.[1] Jamaat al Muslimeen sai monet kannattajansa maan slummeista ja se syytti maan tuolloista pääministeriä Arthur Robinsonia maan köyhyydestä, joka johtui osaltaan öljyn hinnan romahduksesta vuonna 1983.[2]
Tapahtumien kulku
27. heinäkuuta 1990 yhteensä 114[2] Jamaat al Muslimeenin jäsentä rynnäköi Trininad-Tobagon parlamenttitaloon ottaen kaikki sisällä olleet panttivangeiksi. Panttivankien joukossa oli myös pääministeri Robinson. Parlamentin lisäksi vallankaappaajat ottivat haltuunsa paikallisen televisioaseman.[3] Trinidad and Tobago Television on maan ainoa televisioasema. Aseman lähtystä hyväksi käyttäen Jamaat al Muslimeenin johtaja Yasin Abu Bakr ilmoitti, että maan hallitus oli syösty vallasta.[4] Maan pääkaupunki Port of Spainissa alkaneiden alkaneiden väkivaltaisuuksien ja ryöstelyn takia maahan julistettiin hätätila 28. heinäkuuta. Vallankaappaajien kanssa aloitettiin neuvottelut ja kun maan pääministeri Robinson oli allekirjoittanut sopimuksen heidän armahtamisestaan kaappaajat antautuivat 1. elokuuta.[3]
Vallankaappausyrityksen aikana oli kuollut yhteensä 24 henkilöä, heidän joukossaan maan parlamentin jäsen Leo Des Vignes. Port of Spainin kaupunki kärsi merkittäviä vahinkoja.[3] Pääministeri Robinsonia ammuttiin kaappauksen aikana jalkaan. Armahdussopimuksesta huolimatta vallankaappaajat pidätettiin heidän antautumisensa jälkeen, mutta heidät vapautettiin myöhemmin maan korkeimman oikeuden päätöksellä.[2]
Lähteet
