Trafalgarin taistelu

Trafalgarin taistelu
Osa Napoleonin sotia
William Turnerin maalaus Trafalgarin taistelu vuodelta 1822.
William Turnerin maalaus Trafalgarin taistelu vuodelta 1822.
Päivämäärä:

21. lokakuuta 1805

Paikka:

Trafalgarinniemi, Espanja

Lopputulos:

Brittiläisten voitto

Osapuolet

 Yhdistynyt kuningaskunta

Ranska Ranska
Espanja

Komentajat

Horatio Nelson †

Pierre Charles Silvestre de Villeneuve

Vahvuudet

27 linjalaivaa, 4 fregattia, 2 muuta

Ranska: 18 linjalaivaa, 8 muuta; Espanja: 15 linjalaivaa

Tappiot

449 kaatunutta, 1 214 haavoittunutta

4 480 kaatunutta, 2 250 haavoittunutta, 7 000 vangittua, 17 vallattua alusta, 1 tuhottu alus

Trafalgarin taistelu oli lokakuussa 1805 ranskalais-espanjalaisen laivaston ja Britannian laivaston välillä käyty meritaistelu. Napoleonin sotiin kuuluvassa taistelussa amiraali Pierre-Charles Villeneuven johtama Ranskan laivasto kohtasi vara-amiraali Horatio Nelsonin komentaman Britannian laivaston. Taistelu on maailman historian kuuluisimpia meritaisteluita ja Napoleonin sotien tärkeimpiä taisteluita.[1]

Trafalgarin taistelussa amiraali Nelson voitti ranskalais-espanjalaisen laivaston, mutta kaatui itsekin taistelussa. Trafalgarinniemen edustalla käydyn taistelun johdosta Nelsonista tuli yksi Britannian suurimmista sotasankareista. Samalla keisari Napoleon I:n johtama Ranska menetti mahdollisuutensa suurvalta-asemaan merellä. Taistelun jälkeen Britannialle ei enää löytynyt potentiaalista vastustajaa merillä, mikä mahdollisti Brittiläisen imperiumin synnyn.[2]

Taistelun taustaa

Ranskan ja Britannian kilpailu meriherruudesta

Merenkulun merkitys kasvoi 1700-luvun lopulla sekä 1800-luvun alussa merkittävään osaan useimpien eurooppalaisten valtioiden pyrkiessä turvaamaan hyvin tuottavat kauppareittinsä. 1700-luvun lopulla ainoastaan Britannia ja Ranska taistelivat enää meriherruudesta. Britannia halusi turvata meriyhteytensä, jotka olivat saarivaltakunnalle elintärkeitä, ranskalaisten pyrkiessä keisari Napoleon I:n johdolla Euroopan herruuteen. Britanniassa pelättiin Napoleonin maihinnousua Englannin kanaalin ylitse ranskalais-espanjalaisen laivastonsa turvin. Britannia kuitenkin esti tämän aikeen keskittämällä laivastoaan kanaalin rannikkokaupunkeihin, jolloin Napoleon luopui maihinnousuajatuksestaan vuoden 1805 kesään mennessä.

Luovuttuaan maihinnousuajatuksestaan Napoleon siirsi armeijansa kanaalin rannalta Keski-Eurooppaan. Ranskalaisen laivaston saama käsky palata Välimerelle vahvisti siten ranskalaisten valtaa Välimeren rannikolla. Napoleonin aikeina oli kuitenkin vapauttaa kaikki Välimeren ranskalaiskaupungit brittiläisistä laivoista, minkä vuoksi hän suunnitteli kiinnittävänsä Britannian huomion Länsi-Intiaan, mikä saisi brittialukset siirtymään Välimereltä Karibianmerelle. Suunnitelma kuitenkin epäonnistui vara-amiraali Horatio Nelsonin yllättävän liikkeen takia[3] ja samalla tämä liike aiheutti myös sen, että Nelsonin johtama brittilaivasto kohtasi taistelussa ranskalais-espanjalaisen laivaston.

Komentajat

Horatio Nelson

Brittien laivastoa johti vara-amiraali Horatio Nelson, joka oli aikaisemminkin tuottanut raskaan tappion Ranskan laivastolle Abukirin taistelussa. Vuonna 1803 Britannian Välimeren laivaston komentajaksi nimitetty Nelson oli aloittanut uransa laivastossa jo 12-vuotiaana. Taktikkona Nelson oli taitava ja hänet oli lyöty ritariksi vuonna 1793 ansioistaan merellä. Trafalgarin taistelussa Nelson hylkäsi perinteisen merisodankäyntitavan, jossa laivat taistelivat rinta rinnan tykit vastakkain useita päiviäkin; sen sijaan hänen taktiikkansa Trafalgarilla oli hajottaa vihollislaivaston rivistö.[3]

Ranskalais-espanjalaista laivastoa johti Trafalgarin taistelussa viisitoistavuotiaana laivastoon liittynyt amiraali Pierre-Charles Villeneuve. Nelsonin tapaan Villeneuve oli ollut mukana myös Ranskan kannalta tappiollisessa Niilin taistelussa, mutta Nelsonista poiketen Villeneuve ei johtanut toista osapuolta, vaan ainoastaan omaa laivaansa. Trafalgarilla Villeneuve johti Nelsonia isompaa laivastoa, muttei pystynyt hyödyntämään ylivoimaansa, vaan hävisi Britannian laivastolle ja joutui vangiksi.

Laivastot

Pääartikkeli: Luettelo Trafalgarin taisteluun osallistuneista aluksista
Horatio Nelsonin lippulaiva HMS Victory

Trafalgarin taistelun alkaessa Britannialla oli 27 linjalaivaa. Ranskalais-espanjalaiseen laivastoon taas kuului kahdeksantoista ranskalaista ja viisitoista espanjalaista alusta, mikä takasi ranskalais-espanjalaiselle laivastolle määrällisen ylivoiman. Yhteensä Trafalgarin taistelussa oli mukana kuusikymmentä laivaa, kuusituhatta tykkiä ja neljäkymmentätuhatta miestä.[3]

Määrällisesti tarkasteltuna ranskalais-espanjalainen laivasto vaikutti olevan etulyöntiasemassa, mutta todellisuudessa Nelsonin johtaman brittilaivaston sotilaat oli koulutettu paremmin, minkä lisäksi britit olivat kokeneempia ja motivoituneempia kuin ranskalais-espanjalaisen laivaston sotilaat.[3] Nelsonin johtamissa joukoissa palvelleista merimiehistä 53 prosenttia oli englantilaisia, 21 prosenttia irlantilaisia ja seitsemän prosenttia skotlantilaisia.[4]

Ranskan suuren vallankumouksen jälkeen monet Ranskan laivaston kokeneet upseerit erotettiin, koska nämä olivat toimineet entisen hallinnon palveluksessa. Tästä syystä useat kokeneet merimiehet olivat jo ennen Trafalgarin taistelua siirtyneet kauppalaivojen palkkalistoille. Nämä merimiehet oli korvattu hätäisesti maajoukkoihin kuuluvilla sotilailla. Uusia merijoukkoja ei voitu kouluttaa kunnolla meritaisteluja ja merenkäyntiä varten, koska ranskalaisten laivastot olivat suurimman osan ajastaan saarrettuina satamissa eikä merenkäynti onnistunut vihollislaivojen vuoksi.[3] Merisotilaiden koulutus Espanjan armadassa oli vielä huonompaa kuin Ranskan laivastossa; useimmat matruusit eivät olleet koulutettuja merenkäyntiin vaan heidät oli värvätty Cádizin köyhälistökortteleista.[3]

Nelsonin taktiikka

Nelsonin taktiikka Trafalgarilla. Britannian laivasto (punainen) hyökkää kahtena rintamana ranskalais-espanjalaisen laivaston (violetti) kimppuun ja hajottaa vihollisensa rivistön.

Nelsonin tarkoituksena oli tuhota vihollislaivasto täydellisesti, mikä varmistaisi Britannian ylivallan merellä jatkuvan ja murentaisi lopullisesti Napoleonin haaveet Ranskan suurvalta-asemasta myös merillä. Trafalgarilla Nelson ei aikonutkaan hyödyntää vanhoja merisodankäyntioppeja, joissa laivat taistelivat jopa päiväkausia rinta rinnan. Tällainen vanha merisodankäyntitapa pitkitti taisteluita, ja yleensä perinteisen kaavan mukaan käydyissä meritaisteluissa ei ollut selvää voittajaa.

Tämän vuoksi Nelson päätti kokeilla uudenlaista taktiikkaa. Hänen suunnitelmiinsa kuului Britannian laivaston jakaminen kahteen linjaan, joista pohjoista hän johti itse. Molempien rintamien tehtävä oli hajottaa vihollisen kilometrejä pitkä rivistö. Taktiikka edellytti sitä, että brittiläinen laivasto saattoi huonon tuulen vuoksi joutua purjehtimaan kauankin ranskalais-espanjalaisen laivaston tulituksessa pystymättä vastaamaan tuleen. Siinä missä ranskalaisten taktiikkana oli heikentää vihollisalusten ohjattavuutta tuhoamalla niiden mastot ja purjeet, Nelsonin joukkojen taktiikkana oli ampua suoraan vihollislaivojen runkoihin mahdollisimman suuren tuhon aiheuttamiseksi. Nelsonin taktiikka perustui huolelliseen ajoitukseen ja yllätyksellisyyteen, mikä edellytti laivojen kapteeneilta aloitekykyä.[5]

Laivastojen liikkeet ennen taistelua

Espanjan laivaston Santísima Trinidad

Taistelua edelsi useita kuukausia kestänyt takaa-ajo, jossa brittiläinen laivasto ajoi takaa ranskalaisten laivastoa. Maaliskuussa 1805 Ranskan keisari Napoleon oli antanut de Villeneuvelle käskyn purjehtia Karibianmerelle tuottamaan suurta vahinkoa brittiläisille siirtokunnille, jotta Britannian huomio kiinnittyisi väliaikaisesti toisaalle. Brittiläisten laivojen siirtyessä Länsi-Intian saaristoon ranskalais-espanjalaiset alukset palaisivat Atlantin yli Eurooppaan ja vapauttaisivat Ranskan satamat tuhoten samalla jäljelle jääneet brittialukset. Tämän jälkeen Napoleon suunnitteli valtaavansa Britannian.

De Villeneuven lähtiessä Atlantille vara-amiraali Nelson päättikin seurata häntä, mikä sotki ranskalais-espanjalaisen laivaston suunnitelmat. De Villeneuve kääntyi takaisin, mutta tuuli vei hänen joukkonsa brittiläisen vara-amiraali Sir Robert Calderin komentaman laivaston osaston luokse. Näiden laivasto-osastojen välillä käytiin 22. heinäkuuta Cape Finisterren taistelu, joka päättyi ratkaisemattomana, vaikkakin Villeneuve menetti kaksi laivaansa (San Rafael (80 tykkiä) ja Firme (74 tykkiä)). De Villeneuve rikkoi Napoleonin käskyjä eikä purjehtinut pohjoiseen. Hän haki suojaa ensin Vigosta ja purjehti sitten Cádiziin.

Tässä vaiheessa keisari Napoleon oli jo luopunut haaveestaan vallata Britannia maihinnousulla. Hän antoi de Villeneuvelle uudeksi tehtäväksi purjehtia Välimerelle tukemaan ranskalaisjoukkoja Sisiliassa. De Villeneuve kuitenkin tiesi vara-amiraali Nelsonin odottavan häntä valmiina taisteluun, minkä vuoksi hän uhmasi keisarin käskyä ja jäi lokakuun puoliväliin asti odottamaan Cádizin satamaan. Vasta Napoleonin riistettyä tältä päällikkyyden pelkuruuden takia de Villeneuve joutui nöyryytykseltä säästyäkseen antamaan laivoilleen lähtökäskyn 19. lokakuuta. Nelson aavisti de Villeneuven suunnitelman, minkä vuoksi hän määräsi eteläisemmän laivastonsa sulkemaan Gibraltarin estääkseen ranskalais-espanjalaisen laivaston pääsyn Välimerelle. Tämän takia de Villeneuve ei voinut enää välttää yhteenottoa Nelsonin kanssa.

Vara-amiraali Nelson oli etulyöntiasemassa jokapäiväisiksi muodostuneiden taisteluharjoitusten myötä. Ranskalaisten laivaston amiraali Villeneuve tiesi joutuvansa kohtaamaan brittiläisen sotalaivaston, mutta ei ollut valmistautunut taisteluun paetessaan laivastoa kuukausikaupalla. Nelson aloitti taistelun 21. elokuuta 1805.

Taistelun kulku

Nelson aloittaa hyökkäyksensä

Kuuluisaksi muodostunut lipuilla muodostettu viesti, jota vara-amiraali Nelson käytti Trafalgarin taistelussa: Englanti odottaa, että jokainen mies tekee velvollisuutensa (England expects that every man will do his duty).

Hyökkäyksen alkaessa ranskalais-espanjalaisen laivaston komentaja de Villeneuve oli asettanut aluksensa jonoon, jotta vihollisen olisi mahdollisimman vaikeaa tuhota monta alusta muutamalla laukauksella. Nelson kävi hyökkäykseen suunnitelmiensa mukaisesti kahtena rintamana. Hän itse johti näistä pohjoisempaa. Tarkoituksena oli murtaa vihollisen linja murtautumalla läpi kahdesta kohdasta. Taistelun alkaessa tuuli luoteesta kaakkoon,[6] vaikkakin tuuli oli sangen heikkoa.

Aluksi taktiikka vaikutti tappiolliselta brittijoukkoihin nähden, sillä heikon tuulen takia alukset liikkuivat hitaasti kohti ranskalais-espanjalaisen laivaston rivistöä. Purjehtimissuunnasta johtuen britit eivät voineet ampua vihollisaluksia, vaikkakin nämä pystyivät tulittamaan eteneviä Nelsonin joukkoja. Ranskalais-espanjalainen laivasto pystyikin ampumaan brittejä puolen tunnin ajan, ennen kuin nämä pystyivät vastaamaan tuleen.[3] Ennen kuin Nelsonin lippulaiva HMS Victory oli saavuttanut vihollisen linjan, noin viitisenkymmentä merimiestä oli saanut surmansa.[3] Lisäksi laivojen ohjattavuus oli kärsinyt; mastot olivat kärsineet vakavasti ja peräsintä ohjasi käsivoimin 40 merimiestä.[3]

Ranskalais-espanjalaisen laivaston rivistö murtuu

Trafalgarin taistelu Nicholas Pocock -nimisen taiteilijan kuvaamana.

Brittien laivojen tunkeuduttua ranskalais-espanjalaisen laivaston rivistön läpi ja päästyä vihollisen tuntumaan, laukaistiin tykit. Vara-amiraali Nelsonin lippulaivan Victoryn ensimmäinen täyslaidallinen osui Bucentaureen (80 tykkiä) haavoittaen kahtasataa ranskalaista merimiestä ja tuhoten kaksikymmentä tykkiä.[2] Samalla brittien merijalkaväki aloitti yhteistulituksen vihollisiansa kohti. Toisin kuin ranskalaiset, vara-amiraali Nelson ei halunnut käyttää tarkka-ampujia laivoissaan, koska näiden laukaukset saattoivat vahingossa sytyttää oman laivan purjeet tuleen.[2] Nelson yhtyikin Britannian laivastossa vallitsevaan käsitykseen, jonka mukaan komentajan ensisijainen tehtävä oli vastustajan laivan kaappaaminen, ei sen tuhoaminen.[2]

Viisituntinen taistelu päättyy brittien voittoon

Ranskan laivaston Renoutable tuhotaan tykkien yhteislaukauksella.

Hyökättyään Bucentauren kimppuun Victory siirtyi taistelemaan Redoutablen (74 tykkiä) kanssa. Jonkin aikaa molemmat alukset ampuivat kiivaasti toisiaan. Redoutablen sulkiessa tykinluukkunsa Victoryllä oletettiin, että vihollisaluksen kapteeni Lucas aikoi antaa miestensä nousta Britannian laivaston lippulaivaan. Lucas uskoikin jo voittaneensa Nelsonin[2], mutta Témérairen törmääminen Redoutableen esti suunnitelman toteuttamisen. Redoutablen ollessa toimintakyvyttömänä Victory jatkoi tulitustaan hajottaen vihollislaivansa.

Taistelu jatkui vielä viiden tunnin ajan. Viimein Nelsonin taktiikka osoitti olevansa toimiva, sillä ranskalais-espanjalainen laivasto alkoi hajaantua. Murtautumalla heti taistelun alussa vihollisten rivistön läpi Nelson oli saanut brittilaivat suoraan taistelun keskustaan. Yliotteen keskiössä saaneet britit pakottivat de Villeneuven antautumaan ja kymmenen ranskalais-espanjalaisen laivaston laivaa pakenivat samalla Cádiziin. Koko taistelussa britit eivät olleet menettäneet ainuttakaan laivaa, vaikkakin heiltä oli kuollut tai haavoittunut 1700 miestä. Brittialukset olivat paikoin huonossa kunnossa, mutta huonompi tilanne oli ranskalais-espanjalaisen laivaston puolella. He olivat menettäneet 18 laivaansa joko vallattuina tai tuhottuina ja tuhannet sotilaat olivat kaatuneet.[3] Brittimerimiehet taas tointuivat pian taistelusta ja eräs ranskalainen silminnäkijä kirjoittaakin:

»Minua hämmästytti eniten heidän toimintansa taistelun jälkeen. Yllättäen kohosi navakka tuuli, ja englantilaiset ryhtyivät välittömästi työhön laskemaan purjeita ja reivaamaan märssypurjeita sellaisella täsmällisyydellä ja järjestelmällisyydellä ikään kuin heidän laivansa eivät olisikaan olleet hirveässä taistelussa. Olimme kaikki hölmistyneitä ja mietimme, mistä englantilaiset merimiehet oli tehty. Meidän miehemme olivat nyt joko juovuksissa tai haavoittuneita, ja me, päällystö, emme saaneet heitä tekemään mitään. Emme olleet nähneet niin taitavaa toimintaa aiemmin, enkä tule koskaan unohtamaan heitä.[7]»

Vara-amiraali Nelsonin kohtalo

Taistelun ollessa käynnissä vara-amiraali Nelson (oikealla maaten kannella) haavoittui kuolettavasti ranskalaisen tarkka-ampujan luodista.

Vaikka Trafalgarin taistelu oli kiistattomasti vara-amiraali Nelsonin suurin voitto, hän ei itse päässyt nauttimaan siitä. Sen aikaisen sodankäyntitavan mukaan laivojen komentajat kulkivat kannella suojattomina valaen toivoa ja motivaatiota merimiehiin ja merijalkaväkeen. Tämä asetti komentajan, tässä tapauksessa Nelsonin, vaaraan kun vihollislaiva tuli ampumaetäisyydelle.

Trafalgarilla oli ehditty taistella vasta viitisentoista minuuttia kun sala-ampujan luoti tavoitti Nelsonin. "Nyt he osuivat minuun, Hardy [Victoryn kapteeni]. Selkärankani on mennyttä", Nelson sanoi luodin osuttua häneen. Käyskennellessään kannella Nelsonilla ei ollut minkäänlaista suojaa luoteja vastaan ja hän oli pukeutunut juhlaunivormuunsa. Luoti oli osunut häntä vasempaan hartiaan ja sitä kautta tunkeutunut syvälle ruumiiseen. Kannen alle kannettua Nelsonia yritettiin vielä pelastaa kirurgisin konstein, mutta Nelson menehtyi haavoihinsa. Hän ehti kuitenkin ennen kuolemaansa kuulla voitosta. Vara-amiraali Nelsonin viimeiset sanat olivat: "Luojan kiitos, olen tehnyt velvollisuuteni."[3]

Horatio Nelsonin ruumis säilöttiin suureen, täyteen brandytynnyriin, jotta se säilyisi kotimatkan ajan ja kuljetettiin haudattavaksi Isoon-Britanniaan.[8] Hänen kolmea voittoaan kunnioitetaan yhä merisotilaiden kaulureissa olevilla kolmella raidalla ja kuolemaa näiden pukuun sijoitetulla mustalla solmiolla. Nelsonille järjestettiin valtiolliset hautajaiset ja hänen merivoittonsa mukaan nimettiin Lontoon merkittävimpiin aukioihin kuuluva Trafalgar Square.

Trafalgarin taistelun seuraukset

Maailmankartta vuodelta 1897, johon Brittiläinen imperiumi on merkitty punaisella. Brittien voitto Trafalgarilla teki Britanniasta suurvallan merillä, minkä turvin Britannia saattoi ylläpitää maailmanlaajuista imperiumia.

Trafalgarin taistelun seurauksena keisari Napoleon I:n johtama Ranska menetti lopullisesti mahdollisuutensa Britannian kukistamiseen merellä, vaikkakin hän yhä suunnitteli Britannian valtaamista.[2] Voidaankin katsoa, että voitto Trafalgarilla pelasti Britannian Ranskan hyökkäykseltä.[9][1] Voitto Trafalgarinniemellä johti siihen, että Britanniasta tuli merien kiistaton suurvalta, eikä Euroopasta tai muilta mantereilta löytynyt sille enää kilpailijaa merillä.

Britannian suurvalta-asema merillä johti siihen, ettei mikään valtio kyennyt kilpailemaan sen kanssa meriherruudesta. Tämä mahdollisti sen, että Britannia saattoi käyttää merivaltaansa maailmanlaajuisen imperiumin luomiseen ja ylläpitämiseen. Selvä valta-asema merillä auttoi suuresti Britanniaa kolonialismin aikana, jolloin Britannia hankkikin paljon siirtomaita. Trafalgarin taistelu siis osittain mahdollisti Brittiläisen imperiumin syntymisen.[2]

Nelsonista tuli taistelun seurauksena kansallissankari Britanniassa. Taistelun tunnetuin muistomerkki on Trafalgar Squaren aukio Lontoon keskustassa. Sen keskellä on vuonna 1843 valmistunut 46 metriä korkea pylväs, jonka päässä on 5,5 metriä korkea Nelsonin patsas. Vuonna 2005 Britanniassa juhlittiin taistelun 200-vuotispäivää muun muassa kuuden päivän juhlallisuuksilla Portsmouthissa ja kuningattaren suorittamalla suurella kansainvälisellä laivastokatselmuksella.[10]

Lähteet

  • Tieteen Kuvalehti nro 14/2005 s. 46–51
  • Tim Newark: 50 taistelua jotka muuttivat maailmaa, s. 16–19. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6139-2

Viitteet

  1. ↑ a b Ganeri, Anita... et al.: Maailmanhistorian ensyklopedia kivikaudelta 2000-luvulle. Bath: Parragon, 2005. ISBN 1-4054-6053-9 s. 161
  2. ↑ a b c d e f g 50 taistelua jotka muuttivat maailmaa
  3. ↑ a b c d e f g h i j k Tieteen Kuvalehti numero 14/2005 s. 46–51
  4. ↑ Cowan, Veronica: First Sea Lord Admiral Sir Alan West On Nelson And Trafalgar 2005 21.12.2005. Culture24. Viitattu 21.10.2009. (englanniksi)
  5. ↑ Toim. Väänänen, Juha: Kuka teki mitä : kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos. Helsinki: Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4 s. 189, hakusana Nelson, Horatio
  6. ↑ Everyman's Encyclopedia volume 12. J M Dent & Sons Ltd, 1978. ISBN 0-460-04024-3 s. 13 hakusana Trafalgar
  7. ↑ Lainaus J. R. Hillin toimittamasta teoksesta The Oxford Illustrated History of Royal Navy (Oxford University Press, 1995)
  8. ↑ Bringing Nelson's body back to England Twogreens.com. Arkistoitu 17.8.2007. Viitattu 21.10.2009. (englanniksi)
  9. ↑ Castleden, Rodney: Aikamatka menneisyyteen. Suomentanut Ketola, Veli-Pekka. Karisto, 2004. ISBN 951-23-4559-5 s. 169
  10. ↑ Thousands see Trafalgar 'battle' BBC News. 29.6.2005. Viitattu 21.10.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Trafalgarin taistelu.

Read other articles:

Oleg Ivanov

Oleg Ivanov Informasi pribadiNama lengkap Oleg Aleksandrovich IvanovTanggal lahir 04 Agustus 1986 (umur 37)Tempat lahir Moskow, Russian SFSR, Uni SovietTinggi 1,92 m (6 ft 3+1⁄2 in)Posisi bermain GelandangInformasi klubKlub saat ini Terek GroznyNomor 19Karier junior Spartak MoscowKarier senior*Tahun Tim Tampil (Gol)2004 Spartak Moscow 2 (0)2005 Khimki 32 (7)2006 - 2007 Kuban Krasnodar 57 (9)2008 - 2010 Krylia Sovetov 64 (6)2011 Rostov 14 (0)2012 - Terek Grozny 9 (0)...

 

Hari Orang Muda Sedunia 2011

Hari Orang Muda Sedunia XXVI Hari Orang Muda Sedunia XXVI Hendaklah kamu berakar di dalam Dia dan dibangun di atas Dia (Kol. 2:7) Lokasi Madrid, Spanyol Tanggal 16-21 Agustus 2011 Hari Orang Muda Sedunia 2011 adalah kegiatan umat Katolik yang akan diadakan dalam enam hari mulai 16 sampai 21 Agustus 2011 di Madrid, Spanyol khusus untuk kaum muda.[1] Kegiatan ini akan memakan biaya sekitar €50 juta, separuh dibiayai dengan pajak (pada skala nasional, regional dan lokal) dan separuh d...

 

Cantón de Tibás

TibásCantón de Tibás Cantón De arriba abajo, de izquierda a derecha: Parroquia San Juan Bautista, Estadio Ricardo Saprissa Aymá, Condominio Bambú Rivera, Iglesia Sagrado Corazón de Jesús, vista de San Juan de Tibás, Municipalidad de Tibás, Universidad Hispanoamericana. BanderaEscudo Ubicación del cantón de Tibás en la provincia de San José Coordenadas 9°57′32″N 84°04′57″O / 9.9588888888889, -84.0825Capital San JuanEntidad Cantón • País Costa Ri...

Benzene

Hydrocarbon compound This article is about the chemical compound. For other uses, see Benzene (disambiguation). Not to be confused with Petroleum benzine. Benzene Space-filling model Skeletal formula detail of benzene.Geometry Benzene ball-and-stick modelBall and stick model Benzene at room temperature Names Preferred IUPAC name Benzene[1] Other names Benzol (historic/German)PhenanePhenylene hydrideCyclohexa-1,3,5-triene; 1,3,5-Cyclohexatriene (theoretical resonance isomers)[6]Annulen...

 

Didier Zokora

Didier Zokora Zokora bermain untuk Trabzonspor pada 2012Informasi pribadiNama lengkap Déguy Alain Didier Zokora[1][2]Tanggal lahir 14 Desember 1980 (umur 43)Tempat lahir Abidjan, Pantai GadingTinggi 1,79 m (5 ft 10+1⁄2 in)Posisi bermain Gelandang bertahanInformasi klubKlub saat ini AFAD Djékanou (asisten pelatih)Karier junior1994–1999 Académie MimoSifcomKarier senior*Tahun Tim Tampil (Gol)1999–2000 ASEC Mimosas 1 (0)2000–2004 Racing Genk 122...

 

Bazoka

Bazoka Bazoka M1 Jenis Roket anti tank Negara asal  Amerika Serikat Sejarah pemakaian Masa penggunaan 1942–1957 Pada perang Perang Dunia II,Perang Korea,Perang Vietnam (terbatas) Sejarah produksi Perancang Edward Uhl[1] Tahun 1942 Spesifikasi Panjang 1.37 m Bazoka adalah nama umum yang digunakan untuk peluncur roket anti-tank yang digunakan Angkatan Darat Amerika Serikat. Bazoka merupakan generasi pertama granat berpeluncur roket yang dirancang untuk digunakan o...

Airbus A319

Airliner, shortened variant of the A320 family A319 redirects here. For the British road, see A319 road. Airbus A319 The A319 is a shorter Airbus A320, keeping its low wing, underwing twinjet configuration Role Narrow-body jet airlinerType of aircraft National origin Multinational[a] Manufacturer Airbus First flight 25 August 1995 Introduction 1996 with Swissair Status In service Primary users American AirlinesUnited Airlines EasyJet Delta Air Lines[1] Produced 1994–202...

 

Ace Ventura: When Nature Calls

Ace Ventura: When Nature CallsPoster Ace Ventura: When Nature CallsSutradaraSteve OedekerkProduserGary BarberBob IsraelAndrew G. La MarcaJames G. RobinsonDitulis olehJack Bernstein (karakter)Steve OedekerkPemeranJim CarreyIan McNeiceSimon CallowMaynard EziashiBob GuntonSophie OkonedoTommy DavidsonPenata musikRobert FolkSinematograferDonald E. ThorinPenyuntingMalcom CampbellPerusahaanproduksiMorgan Creek ProductionsO EntertainmentDistributorWarner Bros. PicturesTanggal rilis 10 November ...

 

Kiril Ivkov

Bulgarian footballer (born 1946) In this Bulgarian name, the patronymic is Lozanov and the family name is Ivkov. Kiril Ivkov Ivkov at the age of 28 in 1974Personal informationFull name Kiril Lozanov IvkovDate of birth (1946-06-21) 21 June 1946 (age 77)Place of birth Pernik, BulgariaHeight 1.79 m (5 ft 10 in)Position(s) DefenderSenior career*Years Team Apps (Gls)1962–1965 Metalurg Pernik 1965–1967 Minyor Pernik 63 (1)1967–1978 Levski Sofia 293 (9)1978–1979 Etar ...

Claudio Villa

Disambiguazione – Se stai cercando altri significati, vedi Claudio Villa (disambigua). Questa voce o sezione sull'argomento cantanti è priva o carente di note e riferimenti bibliografici puntuali. Commento: La maggior parte delle informazioni riportate nella biografia sono prive di note puntuali. Sebbene vi siano una bibliografia e/o dei collegamenti esterni, manca la contestualizzazione delle fonti con note a piè di pagina o altri riferimenti precisi che indichino puntualmente la p...

 

Ufficio delle Nazioni Unite per gli affari dello spazio extra-atmosferico

Questa voce sull'argomento Nazioni Unite è solo un abbozzo. Contribuisci a migliorarla secondo le convenzioni di Wikipedia. Segui i suggerimenti del progetto di riferimento. L'ufficio delle Nazioni Unite per gli affari dello spazio extra-atmosferico (UNOOSA, dall'inglese United Nations Office for Outer Space Affairs) è un ufficio delle Nazioni Unite creato con la risoluzione dell'Assemblea Generale 1348 (XIII) del 13 dicembre 1958[1]. L'ufficio ha sede a Vienna. L'ufficio ...

 

Fuori Uso

Fuori Uso è una rassegna d'arte contemporanea, che dal 1990 si svolge periodicamente a Pescara, in momenti e spazi diversi della città[1][2]. Indice 1 Storia 1.1 Edizioni 2 Artisti 3 Riconoscimenti 4 Note 5 Collegamenti esterni Storia Nasce da un'iniziativa del gallerista Cesare Manzo coadiuvato dal suo staff e da Gianfranco Rosini. Cesare Manzo ha poi ha coinvolto numerosi curatori nazionali e internazionali tra cui Nicolas Bourriaud, Paolo Falcone, Achille Bonito Oliva, Te...

约翰斯顿环礁

此條目可参照英語維基百科相應條目来扩充。 (2021年5月6日)若您熟悉来源语言和主题，请协助参考外语维基百科扩充条目。请勿直接提交机械翻译，也不要翻译不可靠、低品质内容。依版权协议，译文需在编辑摘要注明来源，或于讨论页顶部标记{{Translated page}}标签。 约翰斯顿环礁Kalama Atoll 美國本土外小島嶼 Johnston Atoll 旗幟颂歌：《星條旗》The Star-Spangled Banner約翰斯頓環礁...

 

List of provinces of the Netherlands by Human Development Index

Map of the Netherland by HDI in 2018. Legend:   0.940–0.950   0.930–0.940   0.920–0.930   0.910–0.920   0.900–0.910 This is a list of Dutch provinces by Human Development Index as of 2021.[1] Rank Province HDI (2021) Very high human development 1  Utrecht 0.964 2  North Holland 0.962 3  North Brabant 0.941  South Holland –  Netherlands (average) 0.941 5  Groningen 0.930  Gelderland 7 ...

 

Philip P. Barbour

US Supreme Court justice from 1836 to 1841 Philip P. BarbourAssociate Justice of the Supreme Court of the United StatesIn officeMay 12, 1836 – February 25, 1841Nominated byAndrew JacksonPreceded byGabriel DuvallSucceeded byPeter V. DanielJudge of the United States District Court for the Eastern District of VirginiaIn officeOctober 8, 1830 – March 17, 1836Nominated byAndrew JacksonPreceded byGeorge HaySucceeded byPeter DanielChairman of the House Judiciary CommitteeIn off...

Sectoral balances

Sectoral analysis framework The sectoral balances (also called sectoral financial balances) are a sectoral analysis framework for macroeconomic analysis of national economies developed by British economist Wynne Godley.[1] Sectoral financial balances in U.S. economy 1990-2019. By definition, the three balances must net to zero. Since 2008, the foreign sector surplus and private sector surplus have been offset by a government budget deficit.[2][3] Sectoral analysis is b...

 

N. Sreekantan Nair

Indian politician, independence activist, trade unionist, writer This article has multiple issues. Please help improve it or discuss these issues on the talk page. (Learn how and when to remove these template messages) This article needs additional citations for verification. Please help improve this article by adding citations to reliable sources. Unsourced material may be challenged and removed.Find sources: N. Sreekantan Nair – news · newspapers · books ·...

 

Lillian Metge

Anglo-Irish suffragette and women's rights campaigner Lillian MetgeBornLillian Margaret Grubb(1871-06-22)22 June 1871Belfast, IrelandDied10 May 1954(1954-05-10) (aged 82)Dublin, IrelandBurial placeDeansgrange Cemetery, Dublin, IrelandKnown forBombing Lisburn CathedralMovementSuffragetteSpouse(s) Captain Robert Henry Metge, MP for County Meath ​ ​(m. 1892; died 1900)​Children2ParentsRichard Cambridge Grubb (father)Harriet Richardson (mo...

Latin Christian music

Fusion of Latin music and various forms of modern Christian music Latin Christian music (Spanish Musica Cristiana Latina) is a subgenre of Latin music and Contemporary Christian music. Christian music is well established in Latin America's Evangelical churches,[1] but is also popular with the major Catholic community. Both the Latin Grammy Awards and Latin Billboard Music Awards have Christian music categories, (e.g. Latin Grammy Award for Best Christian Album (Spanish Language)), tho...

 

Bradford Siding

Bradford SidinglocalitàLocalizzazioneStato Stati Uniti Stato federato California ConteaInyo TerritorioCoordinate36°35′N 117°25′W36°35′N, 117°25′W (Bradford Siding) Abitanti0 Altre informazioniFuso orarioUTC-8 CartografiaBradford Siding Modifica dati su Wikidata · Manuale Bradford Siding è un insediamento nella contea di Inyo in California. Si trovava sulla linea ferroviaria chiamata Tonopah e Tidewater nel punto in cui la linea che porta a Ash Meadows si dirama...