Usein hautajaisissa tai muistotilaisuuksissa soitettava adagio g-mollissaviululle, jousille ja uruille julkaistiin 1958. Usein väitetään virheellisesti, että se on Tomaso Albinonin sävellys, mutta tosi asiassa se on italialaisen Remo Giazotton sävellys, jonka Giazotto väitti pohjautuvan toisen maailmansodan Dresdenin pommituksien jälkeen kirjaston raunioista löytyneeseen Albinonin basso-osaan. Giazotto ei julkaissut katkelmaa, eikä siitä ole virallista merkintää Saksin maakuntakirjastossa (Sächsische Landesbibliothek), jossa on luettelo Albinonin julkaisemattomista teoksista.[2][3] Giazotto julkaisi ja hankki tekijänoikeudet itselleen vuonna 1958, nimekkeellä Remo Giazotto, Adagio in sol minore per archi e organo, su due spunti tematici e su un basso numerato di Tomaso Albinoni (Milan: Ricordi, 1958).[4]
↑Toivo Haapanen ym. (toim.): Musiikin tietokirja (2. painos), s. 18. Helsinki: Otava, 1957.
↑Letter from the Saxon State Library (consultant Marina Lang), 24 September 1990, reproduced in facsimile by Wulf Dieter Lugert and Volker Schütz, "Adagio à la Albinoni", Praxis des Musikunterrichts 53 (February 1998), s. 13–22, here 15.