Toini Aunola

Toini Maria Aunola (12. tammikuuta 1917 Oulu – 19. kesäkuuta 1989 Oulu) oli Valtionarkistossa uransa tehnyt historioitsija ja arkistonhoitaja. Hänet nimitettiin arkistoneuvoksen virkaan ensimmäisenä naisena Pohjoismaissa.[1] Toini Aunolan vanhemmat olivat Johan Erik Aunola (1877-1944) ja Maria Kristiina Lepistö (1888-1970).

Nuoruus ja opinnot

Aunola kirjoitti ylioppilaaksi Oulun tyttölyseosta vuonna 1937. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi Turun yliopistosta vuonna 1955. Suomen historiassa ja kasvatus- ja opetusopissa hän oli laudaturin oppilas. Filosofian maisterin arvon Aunola sai vuonna 1956. Vuonna 1967 hän väitteli Helsingin yliopistossa filosofian tohtoriksi Pohjois-Pohjanmaan kauppiaiden ja talonpoikien kauppa- ja luottosuhteista Ruotsin ajan lopulla.[2]

Arkistopäivien osanottajia Valtionarkiston rappusilla vuonna 1972. Toini Aunola eturivissä vaaleassa asussa.

Työura arkistoissa

Aunola palkattiin Oulun maakunta-arkistoon ylimääräiseksi apulaiseksi keväällä 1938. Jatkosodan aikana hän siirtyi Viipurin maakunta-arkiston palvelukseen. Hän teki myös lyhyen lottakomennuksen sotasairaalassa vuonna 1944.[2]

Arkistoalan töiden lomassa Aunola työskenteli lukuvuoden 1945-1946 matematiikan vanhempana lehtorina omassa opinahjossaan Oulun tyttölyseossa. Vuonna 1957 hän toimi Oulun maakunta-arkiston v.t. arkistonhoitajana (myöh. maakunta-arkiston johtaja). Valtionarkistoon Helsinkiin hän siirtyi vuonna 1956.[1][2] Tultuaan nimitetyksi arkistoneuvoksen virkaan Aunola toimi kansliaosaston päällikkönä eläköitymiseensä vuoteen 1980 saakka. Vuonna 1973 Valtionarkisto antoi yhteensä 10 000 todistusta, joita entiset punavangit tarvitsivat saadakseen korvausta valtiolta. Aunolan ansioksi on laskettu työrupeaman hyvä hoito.[3] Aunola osallistui keskeisesti myös asiakirjojen mikrokuvausyhteistyön ja mikrofilmivaihtojen toteutukseen Neuvostoliiton arkistojen kanssa. Hän osallistui myös Valtionarkiston yleisluetteloiden toimitustyöhön.

Tuottelias kirjoittaja

Aunola oli tuottelias artikkelien kirjoittaja. Hänen tekstejään julkaistiin lukuisissa historia-alan julkaisuissa. Aunola kirjoitti myös Valtionarkiston toimintaa esitteleviä artikkeleita. Hän oli Suomen Historiallisen Seuran tutkijajäsen ja Arkistoyhdistyksen kunniajäsen.[1]

Aunola on haudattu perhehautaan Oulun hautausmaalle.[4]

Julkaisut

  • The Indebtness of North-Ostrobothnian Farmers to Mechants 1765-1809. Julkaisussa Scandinavian Economic History Review 1965, s. 163-185.
  • Pohjois-Pohjanmaan kauppiaiden ja talonpoikien väliset kauppa- ja luottosuhteet 1765-1809. Helsingin yliopisto 1967. (väitöskirja)
  • Ruotsin kauppalainsäädännön vaikutus kauppaoloihin 1700-luvulla. Julkaisussa Historiallinen aikakauskirja 1967, s. 329-335.
  • Oulun triviaalikoulu 1801-1822. Julkaisussa Scripta historica 2 (1969), s. 20-83.
  • Tiivistä paikallishistoriaa: pitäjän, kauppalan ja kaupungin historia yhtenä sidoksena. Julkaisussa Historiallinen aikakauskirja 1971:2, s. 192-195.
  • The National Archives. Teoksessa Books from Finland. 1975, s. 102-108.
  • Majatalonpito, haluttuko vai torjuttu tehtävä Pohjois-Suomessa 1600-luvulta vuoteen 1884. Julkaisussa Historiallinen arkisto 74 (1978), s. 84-122.
  • 200 vuotta majatalona: Roukala Kalajoen Rahjan kylässä. Julkaisussa Kaltio: pohjoissuomalainen aikakauslehti 1980:4, s. 125-128.

Lähteet

  1. ↑ a b c Toini Aunola 1917-1989. Historiallinen Aikakauskirja, 1989, s. 269.
  2. ↑ a b c Toini Aunolan nimikirja. Kansallisarkiston I arkisto (Bab 2), Kansallisarkisto.
  3. ↑ Lybeck Jari: Arkistolaitoksen suhde tutkimukseen ja hallintoon järjestyy uudelleen: vuodet 1944-1974, s. 166. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 7.6.2021. (suomeksi)
  4. ↑ Aunolan perhehauta Oulun hautausmaalla haudat.genealogia.fi. Arkistoitu 7.6.2021. Viitattu 7.6.2021.