Toinen diadokkisota käytiin vuosina 319–315 eaa. Aleksanteri Suuren seuraajien eli diadokkien välillä. Sodan jälkeen Kassandros oli kiistaton Makedonian hallitsija. Antigonos I taas hallitsi miltei kokonaan Aleksanteri Suuren valtakunnan itäosaa.

Ensimmäinen diadokkisota loppui sen jälkeen kun hallitsija Perdikkas murhattiin ja Antipatros valittiin uudeksi hallitsijaksi. Virallisesti kuninkaina olivat Aleksanterin vastasyntynyt poika Aleksanteri IV ja veli Filippos III.

Toinen diadokkisota alkoi, kun Antipatros kuoli vuonna 319 eaa. Ennen kuolemaansa hän nimitti seuraajakseen Polyperkhonin. Antipatroksen poika Kassandros aloitti pian tämän jälkeen sisällissodan Polyperkhonia vastaan. Kassandrosta tukivat Vähän-Aasian hallitsija Antigonos ja Egyptin hallitsija Ptolemaios. Polyperkhon taas sai tuekseen Eumeneen.

Polyperkhon kärsi aluksi tappioita ja joutui pakenemaan Epeirokseen Aleksanteri IV:n kanssa. Epeiroksessa Polyperkhon liittoutui Aleksanteri Suuren äidin Olympiaan kanssa, ja yhteisvoimin he hyökkäsivät Makedoniaan. Heitä vastaan lähti armeija, jota johtivat Filippos III ja hänen vaimonsa Eurydike. Filippoksen armeija jätti kuitenkin kuninkaansa ja siirtyi vastustajien puolelle. Filippos ja Eurydike jäivät Olympiaan vangiksi, ja tämä antoi teloittaa heidät vuonna 317 eaa. Pian tämän jälkeen Kassandros kuitenkin sai kukistettua vastustajansa ja vangitsi Aleksanteri IV:n. Myös Olympias jäi vangiksi ja hänet teloitettiin. Kassandros oli nyt kiistaton Makedonian hallitsija.

Samaan aikaan Eumenes kärsi idässä tappion Antigonosta vastaan. Paraitakenen taistelu vuonna 317 eaa. ja Gabienen taistelu vuonna 316 eaa. loppuivat kumpikin tasatilanteeseen, mutta Eumeneen joukot pettivät hänet ja luovuttivat hänet Antigonokselle.