Bull runin toinen taistelu käytiin 28.–30. elokuuta 1862. Taistelu oli osa Amerikan sisällissodan etelävaltioiden offenssiivia unionin joukkoja vastaan. Konfederaation joukkoja komensi Robert E. Lee ja Virginian armeijaa John Pope. Taistelu käytiin samoilla seuduilla kuin Bull runin ensimmäinen taistelu ja siihen osallistui enemmän joukkoja ja kalustoa kuin ensimmäisellä kerralla.
Konfederaation kenraali Stonewall Jackson suoritti laajan koukkausliikkeen, onnistui kaappaamaan Unionin varusvaraston Mannassasin risteyksessä ja uhkasi Popen Washingtonin-viestilinjoja. Jackson perääntyi muutaman mailin luoteeseen ja ryhmittyi puolustusasemiin Stony Ridgelle. Jackson kävi 28. elokuuta hyökkäykseen Unionin marssilinjastoa vastaan Gainesvillessä, Brawnerin farmin lähistöllä. Taistelulla ei ollut selvää voittajaa. Samana päivänä Leen armeijan ryhmittymä James Longstreetin johdolla murtautui Unionin rintaman läpi Thoroughfare Gapin taistelussa ja lähestyi päätaistelukenttää.
Pope oli vakuuttunut, että hän oli motittanut Jacksonin, ja keskitti armeijansa pääjoukon taisteluun. 29. elokuuta Pope määräsi useita hyökkäyksiä Jacksonin asemia vastaan. Hyökkäykset torjuttiin, ja kummatkin osapuolet kärsviät suuria tappioita. Keskipäivällä Longstreetin joukot saapuivat Thoroughfare Gapista ja ryhmittyivät Jacksonin sivustaan. Pope jatkoi 30. elokuuta hyökkäyksiä ilmeisesti tietämättä Longstreetin joukkojen saapumisesta. Unionin hyökkäys pysähtyi tykistötuleen, ja Longsteetin joukot ryhtyivät vastahyökkäykseen. Hyökkäys lienee suurin yhtenäinen hyökkäys koko sisällissodassa, ja siihen osallistui noin 25 000 sotilasta. Unionin vasen laita murentui ja joutui vetäytymään Bull Run -jokea kohti. Pope joutui vetäytymään joukkoineen nopeasti Centrevilleä kohti.[3] Kiireestä huolimatta ensimmäisen Bull Runin katastrofi ei toistunut Unionin jälkijoukon toimien ansiosta.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:Second Battle of Bull Run
