Timo Junkkaala (s. 22. lokakuuta 1948 Helsinki) on teologian tohtori ja Helsingin yliopiston dosentti kirkkohistorian alalla. Hän jäi eläkkeelle Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtajan tehtävästä 1.5.2015^[1], mutta toimi sen jälkeen vielä pari vuotta Perusta-lehden päätoimittajana.

Timo Junkkaala on syntynyt Helsingissä 22.10.1948, asunut kouluaikana Lempäälässä, jossa päässyt ylioppilaaksi vuonna 1967. Lempäälässä 1960-luvun alussa vaikuttanut hengellinen herätys, jonka keskeisenä henkilönä oli voimakkaan hengellisen uudistuksen kokenut pastori Aimo Sorri, kosketti myös Junkkaalaa, joka tuli herätykseen 13-vuotiaana. ^[2][3]

Junkkaala opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa, valmistui teologian kandidaatiksi (nyk. maisteri) 1973 ja vihittiin samana vuonna papiksi. Vuosina 1972-1973 hän toimi uskonnonopettajana Kouvolan lyseossa ja siirtyi sen jälkeen Suomen Evankelisluterilaisen Ylioppilas- ja Koululaislähetyksen palvelukseen (nyk. Opiskelija- ja Koululaislähetys), johon hänellä oli syntynyt läheinen yhteys jo opiskeluaikana. Toimittuaan siellä ensin koululais- ja opiskelijapappina, hänet kutsuttiin 1986 järjestön pääsihteeriksi. ^[4]

Junkkaalan aloitteesta järjestettiin kouluissa ja seurakunnissa Suuri Raamattuvisa 1992-1993. Visan finaalit televisioitiin. Koululaisten raamattuvisasta tuli sen jälkeen pysyvä traditio.

Vuonna 1993 Junkkaala siirtyi Suomen Raamattuopiston rehtoriksi, jonka tehtävän ohella hän toimi vuodesta 1996 alkaen myös Diakonia-ammattikorkeakoulun (DIAK) yksikönjohtajana. Suomen Raamattuopiston nuorisotyönohjaajakoulutus siirtyi osaksi Diakia. Timo Junkkaalan aloitteesta Diak ja Espoon kaupunki hakivat Ruotsista mallia perhekeskuksesta.

Vuonna 2005 Junkkaala kutsuttiin Suomen Raamattuopiston Säätiön toiminnanjohtajaksi. Hänen aikanaan rakennettiin Raamattuopiston päärakennukseen Kauniaisissa lisäsiipi, johon tuli modernit tilat opetusta ja henkilökuntaa varten, ja Vuokatinrantaan lomaosakkeita. Raamattuopiston toiminta uudistui, kun aloitettiin musiikkilinja ja maahanmuuttajien raamattukoulu Kristittynä Suomessa.

Timo Junkkaala kirjoitti rippikoulun oppikirjan Tunnetko tien, jonka ensimmäinen laitos ilmestyi 1978. Kirjasta otettiin useita painoksia ja sitä uudistettiin useaan otteeseen.

Junkkaala jatkoi teologian opintojaan, toimi muutamaan otteeseen kirkkohistorian assistenttina, suoritti lisensiaattitutkinnon 1983 ja väitteli tohtoriksi 1986. Hänen väitöskirjansa aihe oli Hannulan herätys. Tutkimus Lounais-Suomen lähetysherätyksestä 1894-1914. Hannulan herätys.^[5]

Vuonna 1990 Junkkaala julkaisi kirjan Urho Muroma, herätyssaarnaaja ja vuonna 2004 laajan elämäkerran professori Osmo Tiililästä nimellä Osmo Tiililä, protestantti. Sen jälkeen hänet nimitettiin Helsingin yliopiston kirkkohistorian dosentiksi. Junkkaala on kirjoittanut joitakin muitakin kirjoja, mm. kirjan Mitä tiedämme Jeesuksesta. Hän on toiminut pitkään Perusta- ja Elämään- (vuodesta 2015 Elämä) lehden päätoimittajana ja mm. Suomen teologisen instituutin ja Diakonia-ammattikorkeakoulun hallituksen jäsenenä. Vuonna 2004 hän oli mukana perustamassa luterilaisen herätyskristillisyyden keskustelufoorumia, Tiililä-seuraa, jonka puheenjohtajana hän on toiminut.

Syksyllä 2016 Junkkaala julkaisi yhdessä Erkki Kuusannmäen kanssa Suomen historiaa käsittelevän kirjan Suomen tarina, Miten Suomesta tuli Suomi. Kirjan teksti on Junkkaalan ja piirroskuvat Kuusanmäen.

Keväällä 2017 Junkkaala julkaisi kirjan Oikein väärin ymmärretty Luther.^[6]

Vuonna 1921 hän julkaisi kirjan Olavi Rimpiläinen, viimeinen vanhauskoinen.

Junkkaala on Suomen tietokirjailijat ry:n jäsen.

Junkkaalan vaimo Marjatta jäi eläkkeelle kesällä 2014 Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulun lehtorin tehtävästä. Heillä on neljä lasta (mm. näytelmäkirjailija Heini Junkkaala) ja seitsemän lastenlasta. Timo Junkkaalan vanhempi veli on teologian tohtori Eero Junkkaala.^[7]