Tikkurilankoski oli alun perin kalliopohjainen luonnonkoski.[5] Paikalle rakennettiin myllytoimintaan ja myöhemmin öljytehtaan toimintaan liittyviä patorakenteita 1600-luvulta lähtien. Seutu on vanhaa tehdasmiljöötä, jossa sijaitsee Tikkurilan Silkin ja Tikkurila Oy:n iäkkäitä tehdasrakennuksia. Sittemmin Tikkurilan väritehtaat siirtyivät joen eteläpuolelle.
Kosken viimeisin pato rakennettiin vuosina 1912–1913.[5] Se kuitenkin menetti toiminnallisen tarkoituksensa, ja kesäkuussa 2019 pato purettiin keskeltä koskea 20 metrin matkalta.[6] Koski haluttiin ennallistaa luonnonmukaisen kaltaiseksi sekä helpottaa uhanalaisen meritaimenen nousua ja myös lisätä alueen virkistyskäyttöä.[6][7] Kummallekin puolelle koskea jätettiin padosta jäljelle pienet osat, sillä vuonna 1913 valmistunutta patoa pidetään merkittävänä maamerkkinä Tikkurilan teollisuushistorialle.[8] Padon purku ja kosken kunnostus valittiin vuoden 2019 projektiteoksi.[7]
Padon purkamisesta keskusteltiin jo 1990-luvulla,[1] mutta lopulta koskeen päätettiin rakentaa betoninen kalaporras vuonna 1994.[7][9] Kosken kalateiden suunnittelua varten tehtiin 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa mallikokeita muun muassa Teknillisen korkeakoulun Vesitalouden ja vesirakennuksen laboratoriossa.[10] Padon purku vuonna 2019 lisäsi alueella liikkuvien kalojen määrää.[11]
Koskessa aiemmin ollut pohjapato ja sen putous kevättulvan aikaan huhtikuussa 2010.
Puretun padon jäljelle jääneet osat erottuvat kosken reunoilla Vernissatehtaan kupeessa.
Syksyn 2015 kuvassa kosken ranta-alue on vielä ruohottunut. Padottua koskimaisemaa on jälkeenpäin kutsuttu ”seisovaksi, lähes kuolleeksi osaksi jokea”.[1]
Virkistyskäyttö
Padon purkamisen jälkeen kosken vedenpinta laski ja ranta-aluetta vapautui virkistyskäyttöön.[5] Vuonna 2016 koskiympäristön kunnostamista varten järjestettiin maisema-arkkitehtuurikilpailu, jonka voittajaksi valittiin Keidas-niminen ehdotus.[4] Ruohottunut maisema valaistiin ja laatoitettiin rantareitiksi, jonka rakentamisessa uusiokäytettiin puretun padon graniittikiveä.[7] Rantaan tuotiin myös piknik-pöytiä ja tuoleja.[4] Kosken yli rakennettiin uusi Vernissasilta-niminen pyöräilyn ja jalankulun silta.[12]
Kunnostettua ranta-aluetta kutsutaan Vernissanrannaksi.[13] Puistokokonaisuus, johon luetaan myös Väritehtaanranta ja Vernissasilta, voitti vuoden 2022 ympäristörakenne -palkinnon. Rannan todettiin muuttuneen ”pimeästä ja vaikeakulkuisesta” alueesta vetovoimatekijäksi, joka ”yhdistää teollisen historian ja monimuotoisen luonnon”.[13][14]
Melonta
Melottaessa kosken pääsee ohittamaan. Rantautumisen ja vesillelaskun yhteydessä melojien on syytä varoa virtauksia. Retki- tai kuntomelontaan sopivia joenosuuksia ovat kosken yläjuoksulla esimerkiksi Keravan kartanon ja Tikkurilankosken väli (17 km) tai alajuoksulla molempiin suuntiin melottava osuus (13 km) Vanhankaupunginkosken ja Tikkurilankosken välillä.
Kalastus
Tikkurilankoskessa kalastaminen on sallittua kalastusluvilla.[1][15] Koskelle tehdään kirjolohi-istutuksia,[1] mutta lohikaloja saa pyydystää korkeintaan kaksi vuorokaudessa.[15] Koska Vantaanjoen vesistö on määritelty vaelluskalavesistöksi, koski- ja virtapaikoilla ei kuitenkaan saa onkia eikä pilkkiä.[15]
Palvelut
Kosken pohjoispuolella oleva Vernissatehdas toimii nykyään Vantaan lasten- ja nuortenkulttuurin monitoimitalona ja ravintolana. Kesällä joen pohjoisrannalla toimii myös kahvila. Joen etelärannalla pääradan itäpuolella sijaitsee puistoalue Väritehtaanranta ja länsipuolella Tiedekeskus Heureka. Joen voi ylittää kevyen liikenteen siltoja pitkin.[3]
↑Jukka Hako (päätoim.): ”Kirsti Manninen ja Arja Schadewitz: Tikkurilankosken molemmin puolin”, Helsingin pitäjä. Helsinge 2014, s. 76–93. Vantaa: Vantaa-seura, 2013. ISBN 978-952-67848-1-6