Thomas oli Dunbar Douglas, Selkirkin 4. jaarlin ja Helen Hamiltonin seitsemäs poika, mistä johtuen hän ei uskonut perivänsä vanhempiensa tilaa. Hän opiskeli Edinburghin yliopistossa asianajajaksi. Opintojensa aikana hän sääli köyhiä torppareita, joita maanomistajat kohtelivat huonosti ja heidän häätivät tiloiltaan. Thomas tutki mahdollisuuksia auttaa heitä ja teki tiedusteluja hankkiakseen maaosuuksia Brittiläisistä siirtomaista. Hänen isänsä kuoltua 1799 Thomas oli ainut elossa oleva miesperillinen: kaksi hänen veljeään kuoli vauvaikäisenä, kaksi muuta veljeä kuoli tuberkuloosiin ja kaksi keltakuumeeseen. Niin hänestä tuli Selkirkin 5. jaarli.[1]
Toimet Kanadassa
Thomasin perittyä isänsä tilan ja omaisuuden hän käytti varojaan sekä suhteitaan ostaessaan maa-alueita ylämaiden puhdistuksista kärsineille köyhille skotlantilaisille maanviljelijöille. Hän hankki alueita vuonna 1803 Belfastista, Prinssi Edwardin saarelta Kanadassa ja Ylä-Kanadasta vuonna 1804. Hän matkusti laajalti Pohjois-Amerikassa. Hänen toimensa ja myötämielisyytensä köyhille toivat hänelle jonkin verran kuuluisuutta. Vuonna 1807 hänet nimitettiin Kirkcudbrightin Lord Lieutenantiksi Skotlannissa sekä nimitettiin Royal Societyn jäseneksi.
Jatkaakseen hyväntekeväisyystyötään hän pyysi Britannian valtiolta maa-aluetta Rupertinmaalla sijaitsevalta Redjoen alueelta. Hallituksen kuitenkin täytyi kieltäytyä pyynnöstä, koska se oli luovuttanut Rupertinmaan täydet oikeudet Hudson's Bay Companylle. Thomas ja hänen ystävänsä Alexander Mackenzie ostivat suuren määrän osakkeita Hudson's Bay Companystä saaden määrämisoikeuden yhtiössä. Hänen vaimonsa veli Andrew Colville oli myös yhtiön johtokunnassa. Tämän vuoksi hän pääsi sopimukseen, ja osapuolet allekirjoittivat Selkirkin toimiluvan. Sopimuksessa määritellyn Assiniboia maa-alue siirtyi Thomas Douglasin hallintaan, ja hän lupasi toimittaa vastineeksi ilmaista työvoimaa Hudson's Bay Companylle.
Alueelle perustetun Red River Colonyn sijainti oli tarkoituksella valittu katkaisemaan Hudson's Bay Companyn kilpailijan North West Companyn kauppareitit läntiseen Kanadaan. Alueen alkuperäisillä métiseillä oli kuitenkin pitkäaikaiset kauppasuhteet North West Companyn turkiskauppiaisiin, eivätkä he hyväksyneet Douglasin oikeutta hallita turkiskauppaa alueella.
Ensimmäinen ryhmä siirtolaisia saapui alueelle vuonna 1812 kuvernööri Miles Macdonellin johdolla. Ryhmä koostui 128 miehestä. Heidän saavuttuaan syksyllä kasvukausi oli ohi, ja ensitöikseen heidän täytyi rakentaa asunnot talven varalle. Tämän vuoksi he turvautuivat métisien ruoka-apuun ensimmäisenä talvena. Huolimatta seuraavan kesän sadosta siirtokunta ei koskaan tullut täysin toimeen omillaan. Vuonna 1814 ruokavarantojen ollessa vähissä Macdonnell julisti pemmikaani-julistuksen, jossa kiellettiin ruokatarvikkeiden vieminen ja myyminen siirtokunnan ulkopuolelle. Métisit, jotka myivät pemmikaania North West Companyn työtekijöille, eivät hyväksyneet tätä ja vangitsivat Macdonellin ja polttivat siirtokunnan.
Saatuaan uutiset Thomas Douglas päätti lähettää alueelle enemmän siirtolaisia ja nimitti uudeksi kuvernööriksi Robert Semplen. Métisit eivät hyväksyneet hänen suunnitelmiaan lähettää alueelle tuhansia perheitä seuraavien kymmenen vuoden aikana. He pelkäsivät menettävänsä omistamansa tilat.[2] Vuonna 1816 tilanne kärjistyi jälleen ja johti lopulta Seven Oaksin taisteluun, jossa noin 22 siirtolaista sai surmansa mukaan lukien kuvernööri Semple.[3] North West Companyn työtekijöiden väitettiin osallistuneen vihollisuuksiin.
Douglas lähetti tämän jälkeen 100 brittisotilaan joukko-osaston (Regiment de Meuron) valvomaan rauhaa alueella. Ajan kuluessa tästä osastosta tuli osa siirtokuntaa, ja osasto onnistui myös valtaamaan läheisen Fort Williamin (sijaitsee nykyisessä Ontarion provinssissa).[4] Sotatoimena valloitus oli menestys, mutta se jätti Selkirkin jaarlin lähes vararikon partaalle. Se oli myös yksi osatekijä Hudson's Bay Companyn ja North West Companyn yhdistymiselle 1821, joka päätti vihollisuudet.[5][6] He vangitsivat useita kapinaan osallistuneita, kuten Simon Fraserin ja William McGillivrayn. Heidän tarkoituksenaan oli kuljettaa vangit kanootilla Montrealiin tuomittavaksi, mutta yhdeksän vangeista hukkui myrskyssä Maple Islandin lähellä Batchawana Bayssä, Ontariossa.[7]
Saavuttuaan Montrealiin Douglasia syytettiin vankien kuolemantuottamuksesta, ja lopulta hävisiselvennä oikeudenkäynnin häntä vastaan. Kaksi vuotta myöhemmin Douglas palasi takaisin Englantiin lähes vararikon partaalla, kärsien tuberkuloosista ja maineensa menettäneenä. Hän kuoli vuonna 1820.[8]
1850-luvulla Hudson's Bay Company lopetti siirtokunnan rahoittamisen ja 1860-luvulla skotlantilaiset jäivät vähemmistöön verrattuna métiseihin. Tästä alkoi uusi vihollisuuksien aika 1869–1870, joka johti Redjoen kapinan jälkeen Manitoban provinssin perustamiseen.[9]
Lähteet
Chisholm, B. & Gutsche, A., Superior: Under the Shadow of the Gods, Lynx Images, 1998,
↑R. Douglas Francis, Richard Jones, and Donald B. Smith. "Origins: Canadian History to Confederation", 4th ed. (Toronto:Harcourt Canada ltd., 2000), s. 434–435.
↑Joseph James Hargrave: Red River. (Google books) Montreal: Printed for the author by John Lovell, 1871. Kirjan verkkoversio (viitattu 4.7.2009). (englanniksi)
