Theodor Berger (18. toukokuuta 1905 Traismauer – 21. elokuuta 1992 Wien) oli itävaltalainen säveltäjä.^[1]

Berger opiskeli Franz Schmidtin johdolla. Hänen varhainen sävellystyylinsä oli myöhäisromanttinen ja hyvin kromaattinen.^[1] Teos Malinconia (1933) sai osakseen Richard Straussin ihailun.^[2] Bergerin musiikin aktiiviseksi tukijaksi tuli Wilhelm Furtwängler, ja hänen teoksensa Rondino giocoso (1941) esitettiin Berliinin vanhassa filharmoniasalissa ennen kuin rakennus tuhottiin pommituksessa.^[1] Myös Oswald Kabasta johti usein hänen teostensa esityksiä.^[3] Furtwängler jatkoi Bergerin teosten kantaesittämistä toisen maailmansodan jälkeen, ja hänen työtään tukivat muutkin kapellimestarit, kuten Karl Böhm, Herbert von Karajan, Carlos Kleiber^[2], Josef Krips^[2], Eugene Ormandy^[2] ja William Steinberg^[2]. Karajan johti Bergerin teoksen Homerische Sinfonie esityksen vuonna 1948 ja Symphonia parabolican (1957) esityksen Salzburgin festivaalilla.^[1] Homerische Sinfonie, joka on nimestään huolimatta baletti, toi säveltäjälle valtionpalkinnon vuonna 1951. Hänen muuhun tuotantoonsa kuuluu myös viulukonsertto.^[4]

Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina Berger muovasi tyyliään; uusissa teoksissa ei enää ollut määritettyä sävellajia, ja niissä käytettiin onomatopoeettisia ideoita. 1960-luvulla Bergerin teosten esittäminen ja levyttäminen väheni, vaikka niitä yhä julkaistiin. Hän oli ollut merkittävän modernin säveltäjän maineessa, mutta suosio ei ollut kestävää.^[1] Bergerin musiikkia on kuitenkin julkaistu levytettynä Albany Records -levymerkillä.^[2]