| The Blind Boys of Alabama |
|---|
2018 |
| Tiedot |
|---|
| Toiminnassa |
1939– |
| Tyylilaji |
gospel |
| Kotipaikka |
Alabama, Yhdysvallat |
| Laulukieli |
englanti |
| Jäsenet |
Jimmy Carter, laulu (perustajajäs.)
Bishop Billy Bowers, laulu
Ben Moore, laulu
Eric "Ricky" McKinnie, rummut, perkussiot, laulu
Joey Williams, kitara, laulu
Tracy Pierce, bassokitara
Peter Levin, koskettimet
|
| Entiset jäsenet |
Clarence Fountain, laulu, johtaja (perustajajäs.) (1940-luku– vuoden 2006 jälkeen mukana terveyden salliessa)
Johnny Fields, laulu (perustajajäs.) (1940-luku–2009)
JT Hutton, laulu (perustajajäs.)
George Scott, laulu (perustajajäs.) (1940-luku–2005)
Ollice Thomas, laulu (perustajajäs.)
Vel Bozman Traylor, laulu (perustajajäs.)
Caleb Butler, rytmikitara
Samuel Butler Jr, rytmikitara, lauluntekijä, sovittaja, manageri, laulu
Lamont Blount, manageri
|
| Aiheesta muualla |
|---|
| Kotisivut |
| Infobox OKNimi-testi OK |
The Blind Boys of Alabama on yhdysvaltalainen gospel-yhtye. Se perustettiin vuonna 1939 Alabama Institute for the Negro Blind -koulussa, joka oli tarkoitettu sokeille mustaihoisille lapsille Alabaman Talladegassa. Yli 70-vuotisen uransa aikana yhtye on voittanut muun muassa viisi Grammy-palkintoa ja valittu the Gospel Music Hall of Fame -listalle. Yhtye on tehnyt yhteistyötä muun muassa Curtis Mayfieldin, Ben Harperin, Eric Claptonin, Princen ja Tom Waitsin kanssa sekä esiintynyt useissa yhdysvaltalaisissa televisio-ohjelmissa ja kansainvälisillä konserttikiertueilla.[1]
Historia
The Blind Boys of Alabama perustettiin sokeille mustaihoisille lapsille tarkoitetussa the Alabama Institute for the Negro Blind -koulussa Alabaman Talladegassa vuonna 1939. Perustamisen jälkeen yhtye esiintyi 40 vuoden ajan lähes yksinomaan mustalle gospel-yleisölle soittaen kirkoissa, konserttisaleissa ja jopa joillakin stadioneilla Yhdysvalloissa. Yhtyeen ensilevytys, hitiksikin noussut I Can See Everybody's Mother But Mine, levytettiin Veejay-levymerkille vuonna 1948.[1]
1960-luvulla yhtye tuki Martin Luther Kingin kansalaisoikeusliikettä. Yhtye koki uuden nousun suosioon vuonna 1983 hitillään The Gospel at Colonus, jolla se alkoi tavoittaa myös laajempaa yleisöä. 1990-luvulla yhtye oli kahdesti ehdolla Grammy-palkinnon saajiksi ja esiintyi myös Valkoisessa talossa. Sittemmin se on saavuttanut viisi Grammy-palkintoa ja omien levytystensä lisäksi tehnyt yhteistyötä lukuisten yhdysvaltalaisten tunnettujen artistien kanssa.[1]
Lähteet
Aiheesta muualla
.jpg)
