Tetraetyleenipentamiini

Tetraetyleenipentamiini
Tunnisteet
IUPAC-nimi N'-[2-[2-(2-aminoetyyliamino)etyyliamino]etyyli]etaani-1,2-diamiini
CAS-numero 112-57-2
PubChem CID 8197
SMILES C(CNCCNCCNCCN)N[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C8H23N5
Moolimassa 189,314 g/mol
Sulamispiste -40 °C[2]
Kiehumispiste 340 °C[2]
Tiheys 0,9994 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen Sekoittuu veteen ja orgaanisiin liuottimiin[2]

Tetraetyleenipentamiini (C8H23N5) on alifaattinen polyamiini. Yhdistettä käytetään pääasiassa polymeeri- ja öljynjalostusteollisuudessa. Aineesta käytetään myös nimiä 3,6,9-triatsaundekametyleenidiamiini, 1,11-diamino-3,6,9-triatsaundekaani, tetreeni ja TEPA.

Valmistus

Tetraetyleenipentamiinia valmistetaan muiden polymamiinien tavoin 2-aminoetanolista ja etyleenidiamiinista kuumentamalla niitä oksidi-, fosfaatti-, tai volframaattikatalyytin läsnä ollessa, josta se voidaan erottaa tislaamalla. Tekninen tuote sisältää usein myös tetraetyleenipentamiinin syklisiä tai haarautuneita isomeerejä.[3][2]

Tetraetyleenipentamiinia muodostuu myös sivutuotteena valmistettaessa etyleenidiamiinia 1,2-dikloorietaanista ja ammoniakista.[3][2]

Vuonna 1999 kilo tetraetyleenipentamiinia maksoi 3,90 Yhdysvaltain dollaria.[3]

Käyttö

Tetraetyleenipentamiinia käytetään liuottamaan rikkiä, väriaineita ja muoveja, kumin ja hartsien valmistuksessa, öljyjen ja polttoaineiden lisäaineena sekä lisäaineiden valmistuksessa ja pinta-aktiivisena aineena.[3][2][4]

Myrkyllisyys

Tetraetyleenipentamiini ärsyttää hengityselimiä ja silmiä. Yhdiste on vahvasti emäksistä, minkä vuoksi se voi aiheuttaa syövytysvammoja joutuessaan kosketuksiin ihon tai silmien kanssa.[5]

Lähteet

  1. ↑ Tetraethylenepentamine – Substance summary NCBI. Viitattu 2. tammikuuta 2011.
  2. ↑ a b c d e f g Karsten Eller, Erhard Henkes, Roland Rossbacher & Hartmut Höke: "Amines, Aliphatic", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002.
  3. ↑ a b c d Srivasan Sridhar & Richard G. Carter : "Diamines and Higher Amines, Aliphatic", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001.
  4. ↑ George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 608. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 02.01.2011). (englanniksi)
  5. ↑ Tetraetyleenipentamiinin kansainvälinen kemikaalikortti

Aiheesta muualla

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.