Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Lönnströmien koti 1950-luvulla.Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseo kesällä 2020.
Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseo on raumalaisen tehtailijapariskunnan Teresia ja Rafael Lönnströmin edustuskoti taidekokoelmineen. Koti avattiin museona vuonna 1988 teollisuusneuvos Teresia Lönnströmin testamentin mukaisesti.[1] Museokokonaisuuteen kuuluu myös Lönnströmin taidemuseo.
Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseossa on säilytetty Lönnströmien kodin interiööri huonekaluineen, sekä design- ja taide-esineineen. Museossa on esillä myös vanhempi osa taidekokoelmasta, johon kuuluu suomalaista ja ulkomaista taidetta kultakaudelta tähän päivään. Kokoelman varhaisempia suomalaisia taiteilijoita ovat muun muassa Elin Danielson-Gambogi, Pekka Halonen, Oscar Kleineh, Berndt Lindholm, Hjalmar Munsterhjelm, Victor Westerholm ja Victoria Åberg. Lönnströmien koti valmistui vuonna 1942 Rauman Kaivopuistoon, Syväraumanlahden pohjukkaan.[2]
Lönnströmien kodin alakerrassa sijaitsevat juhlasali, kahvisalonki, ruokasali, arkiolohuone ja Rafael Lönnströmin työhuone eli Kapteenin huone. Yläkerran huoneita ovat Teresia Lönnströmin makuuhuone, vierashuone, ylähalli ja Elsen huone. Else Beck oli Teresia Lönnströmin sisarentytär, myöhemmin ottotytär, joka asui tätinsä kanssa. Vuonna 1986 Teresia Lönnström laajensi taloa Galleria-siivellä, jossa nykyisin esitellään Lönnströmin taidemuseon nykytaideprojekteja. Kotimuseossa huonekalut, esineet ja taideteokset ovat yhä samoilla paikoilla, joille Teresia Lönnström on ne aikoinaan asettanut.[3]
Kapteeni Rafael Lönnström perusti Lönnström-yhtiöt 1929 ja laajensi yhtiöiden toimintaa 1930-luvulla. Ennen toista maailmansotaa ja sodan aikana yhtiöt valmistivat pääasiassa sotatarvikkeita. Sotien jälkeen yhtiöt laajenivat monialaiseksi metalliteollisuusyritykseksi. Yhtiöiden päätuotantosuunnat olivat vesihanat sekä kuljetinketjut ja -järjestelmät. Rafael Lönnström menehtyi keuhkotuberkuloosiin vuonna 1943 ja hänen puolisostaan Teresia Lönnströmistä tuli yhtiöiden pääomistaja.
Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseon juhlasali.
Teollisuusneuvos Teresia Lönnström johti Lönnström-yhtiöitä 30 vuotta. Taidekokoelmalle Teresia Lönnströmillä oli aikaa erityisesti sen jälkeen, kun hän 1970-luvun alussa päätti myydä Lönnström-yhtiöt Huhtamäki-yhtymälle. Myynnin yhteydessä hän teki huomattavia lahjoituksia yleishyödyllisiin tarkoituksiin, muun muassa Suomen Kulttuurirahastolle.[4]
Teresia Lönnström kuoli vuonna 1986. Hänen testamenttinsa mukaisesti perustettiin Teresia ja Rafael Lönnströmin Säätiö edistämään ja tukemaan kuvataiteita. Säätiö toimii nykyisin nimellä Lönnströmin taidemuseo sr ja se ylläpitää Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseota sekä Lönnströmin taidemuseota.[5]
