Salihin tausta oli Sudanin maaseudulla, mutta hän muutti nuorena Khartumiin, jossa aloitti yliopisto-opinnot. Vuonna 1952 hän lähti jatkamaan opiskelua Lontooseen. Hän kuului Isossa-Britanniassa koulutettujen sudanilaisten ensimmäiseen sukupolveen. Hän pysytteli Sudanin ulkopuolella suurimman osan loppuelämästään. Salih työskenteli BBC:n arabiankielisten palveluiden draamapäällikkönä, ministeriössä Qatarissa ja PariisissaUnescon palveluksessa.[1]
Salih meni vuonna 1965 naimisiin skotlantilaisen Julia Macleanin kanssa. Pariskunta asettui Lontooseen ja oli naimisissa Salihin loppuelämän ajan. 1990-luvulla Salih tuomitsi artikkelissa Where did these people come from?islamistien vallankäytön Sudanissa ja kyseenalaisti sudanilaisen kulttuurin korvaamista uskonnollisilla painotuksilla. Salih kuoli 80-vuotiaana Lontoossa. Hänellä oli tyttäret Zainab, Sara ja Samira.[1]
Kirjallisuus
Vuonna 1966 Salih julkaisi teoksen Mawsim al-hijrah ila al-shamal[2], joka on sittemmin käännetty kymmenille eri kielille. Teoksesta on tehty paljon akateemista analyysiä. Edward Said piti kirjaa yhtenä hienoimmista esimerkeistä modernista arabikirjallisuudesta, ja vuonna 2001 Damaskoksen arabialainen akatemia nimesi kirjan 1900-luvun tärkeimmäksi arabiankieliseksi romaaniksi. Salihin kerronnassa yhdistyvät realismi ja absurdistiset piirteet.[1]
Salihin myöhempi tuotanto jäi pitkälti pääteoksen varjoon.[1] Hänen myöhempiä teoksiaan olivat novellikokoelma 'Urs al-Zayn (1967), kahdesta lyhyestä kirjasta 1970-luvulla koostettu Bandarshah ja myöhäisempi moniosainen omaelämäkerta.[2]
Suomennettu tuotanto
Wad Hamidin dom-palmu, novelli; suomentanut Ilkka Lindstedt, Nuori voima: kulttuuriharrastajain lehti 2010: 2-3
