Tauno Hannus (synt. Hannelius, 3. helmikuuta 1895 Uusikirkko – 11. tammikuuta 1958 Helsinki[1]) oli suomalainen lentokapteeni ja Suomen ilmavoimien majuri, jota pidetään yhtenä Suomen ilmailun pioneereista.
Elämä
Viipurin läänin Uudellakirkolla syntynyt Tauno Hannelius kävi seitsemän luokkaa Viipurin suomalaista lyseota ja opiskeli sen jälkeen Helsingin Kauppiaitten Kauppaoppilaitoksessa. Hän osallistui vuoden 1918 sisällissotaan valkoisten puolella, ja liittyi sen jälkeen ilmavoimiin tehden opintomatkoja eri puolille Keski-Eurooppaa.[2][3] Elokuussa 1919 Hannelius sai Ranskan ilmailuklubin ohjaajatodistuksen sen kahdentenakymmenentenä ohjaajana.[4] Myöhemmin hän palveli muun muassa Ilmailupataljoonassa sekä Kauhavan Ilmailukoulussa.[3] Talvisodan aikana Hannus toimi Helsingin väestösuojelutoimiston päällikkönä ja jatkosodan aikana Helsingin ilmasojelun päällikkönä. Toisen maailmansodan jälkeen Hannus työskenteli liike-elämässä.[2]
Vuonna 1921 Hannus voitti Suomen Ilmailuklubin ensimmäiset lentokilpailut, jotka järjestettiin ilmavoimien vuosipäivänä Kruunuvuorenselällä Helsingissä. Kilpailukoneita oli 11 kpl, jotka kaikki olivat tuolloin vielä ilmavoimien koneita. Ne oli jaettu kahteen luokkaan, nopeisiin ja hitaisiin. Nopeitten Breguet-koneiden luokan maaliinlaskukilpailun voitti luutnantti Eero Könni ja hitaampien Caudron-koneiden kilpailun vänrikki Tauno Hannelius.[4] Hannus sai Suomen ilmailuliiton vuosittaisen kiertopalkinnon Harmon-patsaan vuonna 1936.[5] Kiertopalkinto lopetti kiertämisensä vuoden 1937 jälkeen pariksi vuosikymmeneksi. Majuriksi ylennetty Tauno Hannus oli aloitteentekijänä, jotta patsas saatiin jälleen kiertoon vuodesta 1957 lähtien.lähde?
Teokset
- Sotilaslentäjän kertomuksia. Helsinki: Otava, 1937.
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
