Tarton observatorio on perustettu Dorpatin keisarilliseen yliopistoon (Tarton yliopisto), kun yliopisto avattiin uudelleen 1802. Observatoriorakennus valmistui 1810 Tarttoon Toomemäelle. Laitteet asensi vuonna 1814 von Struve, joka aloitti havaintojenteon. Vuonna 1824 sinne saapui yhdeksäntuumainen Fraunhoferinlinssiteleskooppi, joka oli aikanaan maailman suurin akromaattinen teleskooppi. Kun G. W. von Struve ryhtyi rakentamaan kolmiomittausketjuaan vuonna 1816, sen ensimmäiseksi pisteeksi tuli observatorion ulkoporras.
Uudelleennimetty Tarton observatorio erotettiin vuonna 1946 yliopistosta ja liitettiin Viron tiedeakatemiaan. Viranomaiset ryhtyivät 1950 etsimään observatoriolle uutta paikkaa. Uudeksi paikasi määrättiin Tõraverenmäellä oleva maapala, ja rakennustyöt aloitettiin 1958. Uusi observatoriorakennus valmistui 1963, osa vanhan observatorion tähtitieteilijöistä siirtyi sinne, ja 50:n senttimetrin peiliteleskooppi otettiin käyttöön. Kun Tartossa järjestettiin vuonna 1964 kansainvälinen konferenssi, observatorio sai uuden nimen, Von Struven observatorio. Vuonna 1974 otettiin käyttöön 1,5-metrinen teleskooppi. Vuonna 1995 observatorion nimeksi palautettiin Tarton observatorio. Viimeinen suuri laitepäivitys on tehty 1998, kun asennettiin 0,6-metrinen peiliteleskooppi. Vanha observatororiorakennus on nykyisin lähinnä museokäytössä ja kuuluu julkiseen tiedekeskukseen.
Observatoriolla on kaksi pääteleskooppia. 1,5-metristä Cassegrain-teleskooppiia, joka on Pohjois-Euroopan suurin optinen teleskooppi, käytetään spektroskooppisiin havainnontekoihin. Toinen teleskooppi on 0,6-metrinen ja on tarkoitettu fotometriseen havainnointiin. Observatorion alueella on myös hieno kokoelma meteorologisia laitteita.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:Tartu Observatory
