Tartaros (m.kreik. Τάρταρος; myös Tartara) oli kreikkalaisessa mytologiassa manalan eli Haadeen alin taso. Alun perin Tartaros tarkoitti maailman syvintä kohtaa, jonne jumalat lukitsivat vihollisensa. Tartaros miellettiin myös jumaluudeksi, jolle hänen puolisonsa Gaia synnytti Tyfonin ja Apollodoroksen mukaan myös Ekhidnan.[1]
Kun ylijumala Zeus oli voittanut titaanit, hän syöksi niistä suurimman osan Tartarokseen. Zeus laittoi isänsä Kronoksen vartijoiksi kolme jättiläiskokoista giganttia, hekatonkheires-veljestä, joilla oli viisikymmentä päätä ja sata kättä.
Titaanit eivät olleet Tartaroksen ainoita asukkaita. Kreikkalaiset uskoivat, että huonosti eläneitä ihmisiä piinattiin ja kidutettiin rikostensa vuoksi Tartaroksen uumenissa. Näihin kuuluivat esimerkiksi jumalia pilkannut Lyydian kuningas Tantalos ja murhaaja Sisyfos.
Joidenkin uskomusten mukaan Tartaroksesta pystyi pääsemään pois. Esimerkiksi Tartarokseen joutunut murhaaja pääsi aika ajoin ylemmälle tasolle pyytämään tappamaltaan henkilöltä armahdusta. Jos tapettu antoi luvan, murhaaja pääsi lopullisesti pois Tartaroksesta. Jos tapettu ei halunnut armahtaa murhaajaa, joutui hän uudestaan Tartarokseen kidutettavaksi.
Lähteet
- ↑ Tartarus Encyclopaedia Britannica. Britannica Academic. Encyclopædia Britannica Inc. Viitattu 11.8.2015.
Aiheesta muualla
