Monivuotisen tähtirikon vana kasvaa 5–12 senttimetriä korkeaksi. Juurakko on haarainen ja siitä nousee useita lehtiruusukkeita. Ruusukelehdet ovat vastapuikeita, kärjestä hampaisia ja päältä karvaisia. Kukinto on harsu huiskilo, jossa alemmat kukat ulottuvat keskikukkaa ylemmäksi. Kaksineuvoisten kukkien verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Verhiönliuskat ovat alaspäisiä. Teriö on kaksi- tai kolme kertaa verhiön pituinen, väriltään valkoinen ja punapilkullinen. Heteitä on kymmenen kappaletta. Emiö on kaksilehtinen ja enintään tyvestä yhdislehtinen. Emilehtien tyvellä on mesisuomuja. Suomessa tähtirikko kukkii heinä-elokuussa. Kukinnan jälkeen kypsyy kaksiosainen, monisiemeninen kota.[3]
Levinneisyys
Tähtirikkoa kasvaa Fennoskandian vuoristo- ja tunturialueilla Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Kuolan niemimaalla, Skotlannissa, Walesissa, Irlannissa, Färsaarilla, Islannissa, Grönlannissa ja Koillis-Kanadassa. Lajin yhtä alalajia kasvaa paikoitellen myös Romaniassa, Pohjois-Balkanilla, Alpeilla, Keski-Ranskassa, Pyreneillä ja Espanjassa.[4] Suomessa tähtirikko on pohjoisimman Lapin kasvi. Sitä kasvaa pääasiassa Enontekiön ja Utsjoen tuntureilla. Lajia on löydetty myös Muoniosta.[5]
Elinympäristö
Tähtirikko kasvaa tunturipurojen märillä sorarannoilla ja sammalikoissa, lumenviipymäpaikoilla, lähdehetteiköissä ja kosteilla kallionhyllyillä.[6]
Lähteet
Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. (4. uudistettu paino) Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
Viitteet
↑Stevens, P. F.: SaxifragaceaeAngiosperm Phylogeny Website. Viitattu 26.3.2021.
