Sérgio Mendes (11. helmikuuta1941Niterói, Brasilia − 5. syyskuuta2024Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat[1]) oli brasilialainen bossa nova -pianisti ja orkesterinjohtaja, joka on yksi musiikkityylin keskeisimpiä vaikuttajia. Hän nousi 1960-luvulla maailmanmaineeseen yhtyeensä Brasil ’66 kanssa. Heidän esittämästä kappaleesta ”Mas que Nada” tuli ensimmäinen portugalinkielinen kansainvälinen hitti. Mendes jatkoi uraansa 2020-luvulle asti, ja hän sai 2000-luvulla myös nuorempaa yleisöä. Hän voitti Grammy-palkinnon vuonna 1992, ja hänellä on useita Yhdysvaltojen top-10-listalle nousseita kappaleita.
Sérgio Mendes syntyi 1941 Niteróissa vauraaseen perheeseen. Hänen isänsä oli lääkäri, joka oli myös ankara kasvattaja. Isä saattoi muun muassa ajaa poikansa pään kaljuksi, jos tämä suoriutui huonosti koulussa. Sérgio lapsuutta vaikeutyi myös sairastelu.[2] Hän sai 3-vuotiaana osteomyeliitin. Hän sai lääkäri-isänsä ansiosta tautiin penisilliiniä, mikä pelasti hänen jalkansa. Sérgio joutui kuitenkin käyttämään kipsiä kuusivuotiaaksi asti.[3] Hän kääntyikin nuorena musiikin pariin ja saattoi soittaa piano useita tunteja päivässä.[2]
Ura
Bossa novan huipulle
Mendes ja Brasil ’66
Mendesin ura aloki jo 1950-luvun lopulla, jolloin hän pääsi soittamaan Rio de Janeiron yökerhoihin. Bossa nova oli tuohon aikaan tekemässä kansainvälistä läpimurtoa. Hänen isänsä olisi alkujaan toivonut pojastaankin lääkäriä, mutta tämä taipui lopulta hyväksymään uran muusikkona nähtyään poikansa kiinnostuksen ja osaamisen.[1]
Mendesin oppi-isänä toimi bossa novan pioneeri Antônio Carlos Jobim, ja hän perusti pian myös oman yhtyeensä Sexteto Bossa Rion. Se julkaisi 1961 esikoisalbuminsa Dance Moderno.[1] Hän kiersi albumin jälkeen Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa ja teki yhteistyötä muun muassa Cannonball Adderleyn ja Herbie Mannin kanssa.[4]
Mendes jätti 1964 Brasilian sotilasdiktatuurin takia ja muutti Yhdysvaltoihin.[5] Hän teki sopimuksen Capitol Recordsin kanssa ja perusti yhtyeen Brasil ’65.[1] Sen kaksi ensimmäistä albumia myivät huonosti. Tuottaja Richard Adlerin ehdotuksesta Mendes kutsui yhteeseensä kaksi yhdysvaltalaista laulajaa ja lauloi osan kappaleista englanniksi.[4]Lani Hall ja Bibi Vogel liittyivät yhtyeeseen, jota alettiin myös kutsua nimellä Brasil ’66.[1]
Mendes esitti Oscar-gaalassa 1968 kappaleen ”The Look of Love”, josta Brasil ’66 teki myös oman versionsa. Se nousi Yhdysvaltain listan kymmenen kärkeen. Esitys nosti Mendesin suosiota, ja hän pääsi esiintymään muun muassa Yhdysvaltain presidenteille ja Japanin Expo ’70 -maailmannäyttelyssä.[1]
Menestyksen hiipuminen ja uusi suosio sekä uusi yleisö
Mendes perusti 1970-luvulla yhtyeensä uudestaan Brasil ’77, mutta menestys ei ollut enää samanlaista kuin aiemmin. Vuonna 1983 julkaistu Sergio Mendes nosti hänet kuitenkin uudelleen pinnalle. Singlestä ”Never Gonna Let You Go” tuli Mendesin uran suosituin. Se oli cover Dionne Warwickin aikoinaan esittämästä kappaleesta. ”Never Gonna Let You Go” päätyi albumille hieman vahingossa, sillä kaikki muut kappaleet olivat meneviä ja juhlavia. Mendes sanoi halunneensa albumille myös balladin tuomaan hieman vaihtelevuutta.[5]
Mendesin tahti hidastui 1990-luvulla, mutta hän jatkoi uraansa aina 2010-luvun lopulle asti.[4] Hänen albuminsa Brasileiro palkittiin 1992 Grammyllä. Siinä oli mukana usealla kappaleella nuori perkussionisti ja laulaja Carlinhos Brown. Mendesin ja Brownin kappaleisiin albumilla kuuluu muun muassa energeettinen ”Magalenha”, josta on tullut latinalaisen Amerikan musiikin standardi. Heidän kappaleensa Rio-elokuvasta sai myös vuonna 2012 parhaan laulun Oscar-ehdokkuuden.[5]
Sergio Mendes vuonna 2023
Mendesin musiikki sai uutta, nuorempaa yleisöä, kun ”Mas que Nada” pääsi elokuvan Austin Powers – kumma jätkä soundtrackille. Tämän jälkeen monet hänet albumeistaan julkaistiin uudelleen. Mendes itse alkoi yhdistää hip hop -elementtejä musiikkiinsa ja teki ”Mas que Nadasta” uuden version The Black Eyed Peasin kanssa.[5]Will.i.am tuotti 2006 Timeless-albumin, jossa oli Mendesin lisäksi mukana muun muassa Erykah Badu, Jill Scott ja Justin Timberlake.[4]
Mendesin viimeinen albumi on vuonna 2019 julkaistu In the Key of Joy.[4] Hän myös keikkaili ihan elämänsä loppuun asti ja esiintyi muun muassa lokakuussa 2023 Lontoon jazzfestivaaleilla.[5]
_(53336184984).jpg)
.jpg)
