Sähkön hinta perustuu kilpaillussa avoimessa sähköverkossakysynnän ja tarjonnan tasapainoon.[1] Monesta muusta hyödykkeestä poiketen sähkön kysynnän ja tarjonnan jatkuva hetkittäinen tasapaino on välttämätön jo sähköverkon teknisen toimivuuden kannalta. Tämän vuoksi hinta voi painua ajoittain jopa negatiiviseksi. Usein loppukuluttajan sähkön hinta on vakioitu jollakin tavalla, ja sähkön todellinen nopeasti vaihtuva hinta koskettaa suoraan vain sähköpörssin toimijoita.
Energiamarkkinoiden professori Samuli Honkapuron mukaan pörssisähkösopimus tulee halvemmaksi kuin kiinteähintainen sähkösopimus, vaikka joinain yksittäisinä päivinä pörssisähkö on kalliimpaa.[2] Pörssisähkö on halvempaa yöllä kuin päiväsaikaan.[3]
Alkuvuonna 2024 pörssisähkö maksoi keskimäärin 5,9 senttiä/kWh arvonlisäveroineen. Kulutus kuitenkin painottuu keskimääräistä kalliimmille tunneille, joten esimerkiksi paritalon todellisen sähkönkulutuksen keskihinnaksi tuli 6,85 senttiä/kWh ja jopa kulutustaan ajoittanut käyttäjä maksoi 0,5 senttiä/kWh keskiarvoa 5,9 enemmän. Silti pörssisähkö oli halvempi kuin kiinteähintainen sopimus, joka oli tuolloin 8,7 senttiä/kWh. Pankkitunnuksilla voi hakea kulutustietonsa Fingridin Datahubista ja nähdä oman todellisen pörssisähköhintansa.[4]
Sähkömarkkinoiden tulevaisuuden hintakehitystä voi arvioida futuurimarkkinoiden avulla, jotka tarjoavat näkymän odotetuista sähkön hinnoista tuleville kuukausille ja vuosille. Futuurihinnat perustuvat markkinaosapuolten arvioihin tulevasta kysynnästä, tarjonnasta ja esimerkiksi sääolosuhteista, jotka voivat vaikuttaa uusiutuvan energian tuotantoon. Vuoden 2024 alusta alkaen sähkön futuurihinnat ovat ennustaneet merkittävää hintavaihtelua, mikä johtuu muun muassa markkinoiden epävarmuudesta ja energiamarkkinoiden geopoliittisista muutoksista.[5]
Pohjoismainen sähköverkko ja Nord pool
Sähkön pörssihinnan määräytyminen Pohjoismaissa perustuu neljällä markkina-alueella (Suomi, Norja, Ruotsi, Tanska) tapahtuvaan energianlähteiden (vesivoima, tuulivoima, ydinvoima sekä voimapolttoaineet kivihiili, öljy, maakaasu) tuotantoon ja niihin liittyvien päästöoikeuksien sääntelyyn (päästökauppa), sähkönkulutukseen sekä markkinapsykologiaan. Sähkön pörssihinta ei kuitenkaan ole sama kuin sähkön loppukuluttajan sähköstään maksama hinta.
Pitempiaikaisessa vaihtelussa vesivarantojen tila on merkittävä. Vuotuiset vesivarannot voivat heilahdella peräti ±60 TWh:a vuosittain. Kauppalehden mukaan jatkossamilloin? sähkön hinnan ja vesitilanteen välinen yhteys heikkenee.[8] Kesällä 2009 pohjoismainen sähköpörssi Nord Pool ja Saksan sähköpörssi EEX liittyivät yhdeksi markkina-alueeksi. Kalliimman eurooppalaisen sähkön pelätään nostavan hintoja Pohjolassa. Ainakin pidemmällä aikavälillä hintatason ennustetaan yhdentyvän Euroopan kanssa.[9]
Markkinoiden toimivuus
5.1.2024 sähkön pörssikeskihinta oli 1,1 euroa/kWh, historian ylivoimainen ennätys. Kello 19-20 se oli korkeimmillaan, 2,35 euroa/kWh. Energiaministeri Kai Mykkäsen mukaan siksi ihmisten tulisi siirtää kulutusta halvempiin hetkiin ja tarvittaisiin lisää ydinvoimaa, säätövoimaa ja sähkön varastointia.[10]
Professori Samuli Honkapuron mukaan sähkömarkkinat toimivat hyvin: tuo korkea hinta kannusti ihmisiä vähentämään kulutusta ja siksi sähkömarkkinoiden tasapaino säilyi. Kulutus putosi peräti gigawatin ennusteista. Juuri hinnan suuret vaihtelut tekevät sähkövarastojen ja kulutusjoustovaihtoehtojen rakentamisen kannattavaksi. Siksi järjestelmämme on tulevaisuudessa entistäkin kustannustehokkaampi. Jos taas rakennettaisiin varakapasiteettia tai hankittaisiin varavoimaa kapasiteettihuutokaupalla, siitä pitäisi maksaa koko ajan: korjattaisiin kalliilla ongelmaa, jota ei ole. Keskimäärin sähkö on ollut edullista, ja on paljon halvempaa, että jousto tulee siitä, että korkeat hintavaihtelut saavat kulutuksen joustamaan.[11]
00-luvun tilanne
Vuonna 2006[12] Ruotsin kilpailuvirasto arvioi, että sähköntuotanto oli Pohjoismaissa keskittynyt liian harvoille tuottajille, jotka omistivat yhdessä suuria voimaloita. Koska fossiilisten polttoaineiden päästöoikeudet nostivat kivihiilen tuotantohintaa, tässä järjestelmässä ne samalla nostivat siis yritysten voittoja kaikista energiamuodoista. Suomessa Matti Purasjoki teki KTM:lle selvityksen syyskuussa 2006. Sen sanoma oli sama kuin Ruotsin kilpailuviraston. Purasjoki ehdotti Fortumin hallitsevan markkina-aseman rajaamista. Hän ehdotti uutta valtion yhtiötä ja suurten voimaloiden yhteisomistuksen kieltämistä. Fortum omisti yhdessä ruotsalaisen Vattenfallin ja saksalaisen E.ONin kanssa ydinvoimaloita Ruotsissa ja venäläisten kanssa ydinvoimaa Venäjällä. Ruotsin kilpailuvirasto pitää harkinnan arvoisena myös Vattenfallin pilkkomista useiksi yhtiöiksi, jolloin tuotanto, sähkön siirto ja myynti eriytettäisiin.[13]
Vuonna 2007 Kilpailuvirasto arvioi, että energia-alalle tarvittiin lisää kilpailua ja kapasiteettia. Pohjoismaiset sähkömarkkinat olivat oligopoliset; niillä toimi vain kourallinen muita selvästi suurempia yrityksiä. Viraston mukaan kilpailijoiden markkinoille pääsyä oli helpotettava, ja jotta sähkön hinta pysyisi kohtuullisena oli tärkeää varmistaa, että markkinat olisivat mahdollisimman kilpailulliset.[14]
