Syysjuuriperhonen eli gannanjuuriperhonen (Hepialus ganna) on alkeelliseen juuriperhosten heimoon kuuluva perhonen.
Koko ja ulkonäkö
Pienehkö, punaruskea tai harmaanruskea perhonen, jonka etusiipien poikki kulkee siiven kärjestä sen keskivaiheille takareunaan valkoinen, tummareunainen juova. Siiven takareunasta juova suuntautuu takaisin etureunaa kohti mutta taittuu puolimatkassa suoraan kohti siiven tyveä. Joskus juovat jakaantuvat erillisiksi laikuiksi. Takasiivet ovat harmaanruskeat, joillakin yksilöillä hieman läpikuultavat.[1][2]
Levinneisyys ja lentoaika
Syysjuuriperhosen levinneisyys rajoittuu Keski-Euroopassa Alpeille ja Karpaateille. Pohjoisessa sitä tavataan Suomesta Pohjois-Venäjälle ja Siperiaan. Pohjoismaissa sitä tavataan vakinaisena vain Suomesta. Ruotsista laji on tavattu harhailijana kaksi kertaa vuonna 1847.[2] Levinneisyys Suomessa kattaa alueen etelärannikolta ainakin Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuuseen, muutamia havaintoja on huomattavasti pohjoisempaakin. Ahvenanmaalta syysjuuriperhosta ei ole tavattu. Lentoaika on yhtenä lyhytaikaisena sukupolvena elokuun puolivälistä syyskuun alkuun.[3]
Elinympäristö ja elintavat
Syysjuuriperhonen suosii elinympäristönään havumetsiä ja Keski-Euroopan vuoristoissa se elää puurajan yläpuolella. Laji on esiintymiseltään paikoittainen mutta saattaa sopivalla paikalla olla runsaslukuinen. Naaraat kuoriutuvat koteloistaan aamulla ja alkavat houkutella koiraita feromoneillaan heti, kun siivet ovat lentokykyiset. Koiraiden lento alkaa aamuhämärässä ja jatkuu aamupäivään. Joskus lentoa saattaa olla myös alkuillasta ennen auringonlaskua. Parittelu kestää muutaman tunnin, minkä jälkeen naaras tiputtelee munia maastoon lennosta. Aamulla munivat naaraat saattavat seurata pariutumattomien naaraiden ja niitä seuraavien koiraiden muodostamia ryhmiä. Toukkien kehitys kestää vähintään kaksi, joskus ilmeisesti usein kolmekin vuotta. Ei ole täysin varmaa, viettääkö laji ensimmäisen talven munana vai pienenä toukkana. Toisena ja mahdollisesti kolmantena talvena toukka talvehtii maanalaisessa putkessa ja koteloituu lopulta keväällä maan alle toukan erittämällä silkillä vuorattuun kammioon, josta on silkillä vuorattu käytävä pinnalle. Kotelo ryömii osittain maanpinnan yläpuolelle perhosen kuoriutuessa.[2][4]
Ravintokasvi
Toukka syö monien eri kasvien juuria, mutta luontaista ravintokasvivalikoimaa ei tunneta. Esiintymispaikoilla kasvaa usein ainakin sananjalkaa (Pteridium aquilinum) tai hietakastikkaa (Calamagrostis epigejos).
Lähteet
Aiheesta muualla
