Syyrian sisällissota ja länsimaat käsittelee länsimaiden suhtautumista ja asennetta Syyrian sisällissotaan sekä Syyrian sisällissodan vaikutusta länsimaihin. Länsivallat Yhdysvallat, Englanti, Ranska, Saksa jne ovat vastustaneet presidentti Bašar al-Assadin hallintoa tämän hallinnon harjoittamien ihmisoikeusrikkomusten takia. Ne ovat myös vastustaneet radikaaleina, terroristisina pitämiään jihadistijärjestöjä, kuten al-Nusran rintama ja Isis. Länsi onkin tukenut eniten Syyrian
maltillisen opposition poliittista siipeä ja maltillisena pitämäänsä FSA:ta. Yhdysvallat on kouluttanut ja aseistanut kapinallisia. Lisäksi länsimaat ovat tehneet vuodesta 2014 ilmaiskuja Isisiä vastaan. Länsimaiden ongelmia ovat esimerkiksi aseavun joutuminen jihadistien käsiin ja vaikeus löytää kyllin suurta "maltillisten" taistelijoiden ryhmää.
Jotkut lännen liittolaiset, muun muassa Saudi-Arabia, tukevat jihadisteja, vaikkei länsi näitä suoraan tuekaan. Lännen Assadia vastustavan politiikan takana on myös nähtävissä kamppailu Lähi-idässä Venäjän ja Iranin kanssa vaikutusvallasta.
Syyrian sisällissodan pakolaisvirta on kohdistunut enenevissä määrin myös länsimaihin.
Länsimaiden reaktio
Kun Syyriassa alkoi arabikevään kansannousu, länsimaat tuomitsivat Assadin asejoukkojen protestien kukistamisessa käyttämät raa'at keinot. Yhdysvaltain presidentti Obama vaati vuonna 2011 Assadin poistumista vallasta. Samana vuonna EU asetti Syyrian ensin asevientikieltoon, sitten kieltäytyi ostamasta maasta öljyä.
Länsimaat yrittivät saada voimatoimiin oikeuttavaa päätöslauselmaa YK:ssa.
Yhdysvaltoja huoletti maan kemiallisten aseiden käyttö siviilejä vastaan ja mahdollinen joutuminen terroristien käsiin.
Yhdysvallat uhkasi syksyllä 2013 Syyriaa ilmaiskuilla, ja sai maan luovuttamaan enimmän osa kemiallisista aseistaan. Vuonna 2014 länsi alkoi toimia aktiivisestimaailmanlaajuiseen kalifaattiin tähtäävää Isis-järjestöä vastaan ilmaiskuin.
Länsimaat pelkäsivät Venäjän tavoin Assadin hallinnon romahtamisen jälkeistä Syyrian hajoamista, terrorismin laajenemista, väkivaltaisuuksien leviämistä muualle Lähi-itään[1]. Toisaalta länsimaat pelkäsivät joutuvansa Syyriassa suoraan vastatusten Iranin ja Venäjän kanssa.
Mutta myös Yhdysvaltojen uskottiin hyötyvän pitkään jatkuvasta sodasta, joka heikentää sen vihollista Syyriaa.
Talouspakotteet
Yhdysvallat ja EU asettivat Syyriaa vastaan asevientikiellon ja öljyboikotin.
Poliittinen tuki kapinallisille
Monet länsimaat tunnustivat oppositiokoalition Syyrian viralliseksi edustajaksi marras-joulukuussa 2012.[2]
Toukokuussa 2014 Tanskan ulkoministeri Martin Lidegaard ilmoitti, että hänen mielestään Euroopan unionin tulisi aseistaa Syyrian maltillisia kapinallisia.[3]
Haluttomuus interventioon
Länsimaat eivät kuitenkaan ole halunneet toimia Syyriassa niin aktiivisesti maan hallitusta vastaan kuin Libyassa, vaikka kapinalliset pyysivät muun muassa lentokieltoalueen perustamista. Syyriaa pidetään länsimaiden armeijoille vaikeampana alueena kuin Libyaa[4].
Aseapu kapinallisille
Länsimaat pelkäsivät mahdollisen aseavun päätyvän länttä vastustaville ääri-islamisteille ja ovat kammonneet kapinallisten tekemiä julmuuksia[5]. K
Länsimaat ja muut ”Syyrian ystävät” ilmoittivat kesäkuussa 2013 antavansa vastedes suoraa aseapua ja muuta sotilaallista tukea Syyrian kapinallisille.[6][7].
Cia:n kapinallisten koulutusohjelma
Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA alkoi kouluttaa ja aseistaa[8] kapinallistaistelijoita viimeistään vuonna 2013.[9] Asekuljetukset järjestettiin saudiarabialaisilla, qatarilaisilla ja jordanialaisilla sotilaskuljetuskoneilla. Kuljetusten pääkohde on ollut Ankaran lähellä sijaitseva Esenbogan lentokenttä Turkissa, josta ne on kuljetettu maateitse eteenpäin. CIA:n roolina oli auttaa arabihallituksia aseiden hankkimisessa. Niistä huomattava osa on ostettu Kroatiasta. Aseiden loppukäyttäjäksi oli ilmeisesti nimetty Saudi-Arabia.[8]
CIA:n kapinallisten koulutusohjelma epäonnistui, kun monet taistelijat loikkasivat[10] tai joutuivat islamilaistaistelijoiden vangeiksi.[11][12] Yhdysvallat päätti keskeyttää kalliin ohjelman lokakuussa 2015,[13] mutta se jatkoi silti kapinallisten tukemista muun muassa pudottamalla heille aseita lokakuussa Venäjän ilmaiskujen alettua.[14]
Länsimaiden linjanmuutos
Vuoden 2015 alussa Yhdysvallat ja YK pehmensivät hieman Assadin vastaisia kantojaan. Maaliskuussa Yhdysvaltain ulkoministeri Kerry sanoi, että kriisistä on neuvoteltava Assadin kanssa, eikä maa vaatinut enää Assadin syrjäyttämistä.[15] Tämä johtui siitä, että ääri-islamilainen kovan linjan Isis-järjestö oli vallannut suuria alueita Syyriasta. Myös YK:n rauhanvälittäjä Staffan de Mistura sanoi Assadin olevan osa kriisin ratkaisua.[16] Silti YK tuomitsi yhä Assadin hallituksen toimet siviiliväestöä vastaan, muun muassa yhä jatkuneet paikoittaiset kemikaali-iskut.
Lännen ja arabimaiden liittouman ilmaiskut Isisiä vastaan
Yhdysvaltain johtama liittouma alkoi iskeä Isis:iä vastaan ilmasta käsin syyskuussa 2014.[17]
Lännen reaktio Venäjän ilmaiskuihin
Venäjä aloitti syksyllä 2015 ilmaiskut kaikkia kapinallisia vastaan. Länsi tuomitsi iskut muita kapinallisia kuin jihadisteja vastaan. Länsimaat katsoivat Venäjän iskujen auttavan Isisiä, surmaavan siviilejä ja pitkittävän sotaa.
Länsi halusi tahdä mahdollisimman vähän yhteistyötä Venäjän kanssa Syyriassa, Yhdysvallat muun muassa ei halunnut kysyttäessä luovuttaa Venäjän haluamia tietoja maltillisten kapinallisten asemista.
Venäjä ja länsimaat pyrkivät silti sopimaat ilmavälikohtausten välttämisestä.
Diplomatiaa ja Isisin vastaista sotaa
Yhdysvallat pyrki lokakuun lopulla 2015 tehostamaan Isisin vastaista sotaa, Se uhkasi iskeä enemmän Isisin hallitsemia öljynjalostamoja vastaan[18]. Maa puhui maajoukkojen
lähettämisestä[19][20].
Yhdysvallat hyväksyi Iranin mukaan Wieniin neuvottelamaan Syyriasta[21].
Saksa ja Ranska Isisin vastaiseen sotaan
Saksa ja Iso-Britannia liittyivät joulukuun alussa vuonna 2015 Isisin vastaisiin sotatoimiin[22].
Lähteet
