Suuri kynttilä oli niittymarien keskuudessa 1800-luvun loppupuolella toiminut uskonlahko.

Suuren kynttilän perustivat Smirnovin ja Jakmanovin veljekset vuonna 1877. Uskonlahko oli monoteistinen ja sen harjoittamiin tapoihin kuuluivat luonnonläheiset elintavat, itsevalmistetut verettömät uhrit, kuten esimerkiksi viljatuotteet, hunaja tai kukat, ja yllä pidetyt valkoiset vaatteet. Uskonlahkon jäsenet eivät saaneet käyttää ruokanaan sikaa, hevosta, kanaa tai kananmunia. Myös tupakan, alkoholin ja teen nauttiminen oli kielletty.^[1]

Suuri kynttilä oli alun perin ortodoksisen valtaväestön antama pilkkanimi, joka yleistyi sittemmin tavallisessa käytössä. Nimi tuli lahkon jäsenien uhrijuhlissa käyttämästä noin 70 senttiä korkeasta ja 45 senttiä leveästä kynttilästä. Lahkon jäsenet karkotettiin 1800-luvun puolella Siperiaan, josta he palasivat vuonna 1906. Lahkoa on sittemmin pidetty kuolleena, vaikkakin joidenkin tietojen mukaan sitä harjoitetaan edelleen.^[1]