Suuri Kantōn maanjäristys (jap.関東大震災, Kantō daishinsai) tapahtui 1. syyskuuta1923Japanissa, Tokion ja Jokohaman alueella. Järistyksen jälkeen puhkesi levottomuuksia, joissa väkijoukot tappoivat alueella olleita korealaisia. Myös Japanin hallitus käytti tilaisuutta hyväkseen ja surmasi useita poliittisia vastustajiaan.
Maanjäristys tuhosi merkittäviä osia Tokiosta ja Jokohamasta, ja noin 140 000 ihmistä sai surmansa. Järistyksen voimakkuus oli 8,3 Richterin asteikolla ja se kesti neljästä kymmeneen minuuttia. Järistys tapahtui puolenpäivän aikaan, jolloin moni oli kotona valmistamassa lounasta; tällöin kävi niin, että kaatuneista liesistä alkaneet tulipalot lisäsivät tuhon määrää.[1] Järistyksen tuho, sen kohteeksi joutuneilla alueilla, oli niin perusteellinen, että se vaikutti alueen elinkeinorakenteeseenselvennä.[2][3]
Väkivaltaisuudet ja murhat
Maanjäristyksen jälkeen alkoi levitä perättömiä huhuja tuhoalueella asuvien korealaisten tekemistä raiskauksista, ryöstöistä ja tuhopoltoista, joissakin huhuissa väitettiin heidän jopa myrkyttävän kaivoja. Niitä levittivät tavallisten kansalaisten lisäksi myös jotkut sanomalehdet. Huhujen liikkeellelaskun taustasyynä oli muun muassa Korean itsenäisyysliikkeen väkivaltaisuudet maassa. Korea oli vuonna 1910 liitetty osaksi Japania, jonka jälkeen itsenäisyysaktivistit olivat muun muassa surmanneet lukuisia japanilaisia upseereita ja viranomaisia. Hallituksen virallisten lukujen mukaan väkijoukot surmasivat maanjäristyksen jälkeen Tokion ja Jokohaman alueella noin 200 korealaista, mutta riippumattomien lähteiden mukaan lukumäärä on paljon suurempi; puhutaan jopa 6 000–8 000 kuolonuhrista. Korealaisten lisäksi surmattiin myös kiinalaisia sekä harvinaisempia murteita puhuvia japanilaisia, kuten Okinawan prefektuurista kotoisin olleita siirtolaisia.[4][5]
Japanin viranomaiset puolestaan käyttivät levottomuuksia päästäkseen eroon poliittisista vastustajistaan ja vallankumouksellisista aineksista. Heidän joukossaan oli lähinnä vasemmistolaisia ja työväenliikkeen aktiiveja. Tunnetuin yksittäistapaus oli niin sanottu Amukasun tapaus, jossa keisarillisen armeijan luutnantti Masahiko Amakasu pidätti kaksi anarkistia sekä kuusivuotiaan pikkupojan. Heidän ruumiinsa löydettiin myöhemmin erääseen kaivoon heitettynä. Surmatuista Sakae Ōsugi oli yksi maan näkyvimmistä poliittisista aktivisteista ja Noe Itō puolestaan tunnettiin myös kirjailijana ja feministinä. Heidän lisäkseen poliisi ja armeija murhasi ainakin kymmenkunta ammattiyhdistysliike-aktiivia.[6] Vangittujen joukossa olivat myös anarkisti Fumiko Kaneko ja hänen kumppaninsa korealainen itsenäisyysaktivisti Park Yol.[7]
