Super GT on japanilainen autourheilusarja, joka on perustettu vuonna 1993.
Sarja tunnettiin aiemmin nimellä All-Japan Grand Touring Car Championship tai JGTC (Japanese Grand Touring Championship, jap.全日本GT選手権, Zen Nihon GT Senshuken) ja sarja nimettiin uudelleen vuonna 2005. Sarjassa kilpaillaan kahdessa luokassa, jotka ovat GT500 ja GT300.
Sarja perustettiin kun Japan Sport Prototype Car Championship (JSPC) päättyi. JSPC:n ongelmaksi arvioitiin tekniikkariippuvuus, joka johti kustannuksien räjähdysmäiseen kasvuun ja sarjan päättymiseen. Lisäksi autot olivat harvinaisia eikä yleisö tuntenut niitä, sekä viihdearvo oli pieni. GT Association aloitti JGTC-sarjan kehityksen tavoitteena saada balanssi eri tekijöiden välillä ja uusi sarja perustui tunnetuille tuotantoautoille.[1]
Uusi sarja alkoi pienenä (18 autoa), mutta seitsemän vuoden jälkeen sarjassa oli mukana 48 tallia.[1]
Kaudelle 2014 Super GT ja DTM-sarja yhtenäistivät sääntöjä "Class 1" -säännöillä pääasiassa aerodynaamikkaa ja koria koskien helpottamaan samoilla autoilla kilpailemista molemmissa sarjoissa. Myöhemmin sääntöjä muutettiin kattamaan standardoitu moottorinohjausyksikkö ja jousitus.[2][3] "Class 1" -sääntöjen mukaisilla autoilla ajettiin yksi yhteinen kilpailu Fujin radalla vuonna 2019, mutta "Class 1" -luokan käyttö DTM:ssä päättyi kun Audi lähti DTM-sarjasta, joka siirtyi edullisempaan GT3-muotoon. Super GT jatkoi ainoana sarjana, jossa on "Class 1" -sääntöjen mukaisia autoja.[4]
Vuonna 2020 otettiin käyttöön uudet GT500-säännöt, jotka jatkuvat vuoteen 2025 saakka. Vuosina 2024 ja 2027 alkavat kolmivuotiset regulaatiojaksot osana tavoitteita puolittaa hiilidioksidipäästöt vuoteen 2030 mennessä.[5] Hybridijärjestelmien ottamista käyttöön pohditaan kaudelle 2027.[6]
Vuonna 2023 otettiin käyttöön hiilineutraali polttoaine, joka tehdään selluloosasta. Polttoaine on käytössä GT500- ja GT300-luokissa ja sitä toimitetaan myös valmistajille, jotka osallistuvat GT3-luokan autoilla GT300-luokkaan.[7] Polttoaineen toimittaja Haltermann Carless on tehnyt kolmivuotisen sopimuksen ja toimittaa polttoainetta myös Super Formula -sarjaan.[8]
Kuljettajat
Sarjassa jokaista autoa kohden on oltava kaksi kuljettajaa. Molempien kuljettajien on ajettava aika-ajossa ja kilpailussa saadakseen mestaruuspisteitä. Kuljettajan vaihtaminen kilpailun aikana on pakollista ja yksi kuljettaja ei saa ajaa enempää kuin kaksi kolmasosaa kilpailun kokonaispituudesta.[1]
Heikki Kovalainen on ajanut kilpaa sarjassa vuodesta 2015 lähtien Lexus Team Sard -tallin autolla. Kauden 2016 päätteeksi Kovalainen juhli GT500-sarjan mestaruutta parinsa Kohei Hiraten kanssa.[9]
Autot ja luokat
Sarjassa on kaksi luokkaa: GT500 (enintään 500 hevosvoimaa) ja GT300 (enintään 300 hevosvoimaa). Tehoa rajoitetaan ilmanoton kuristimilla. Luokkiin käyvät JAF-GT-luokituksen mukaiset autot ja Le Mans -autot (GT2-luokan mukaiset autot ennen vuotta 1998) ja muut JAF:n hyväksymät autot (mm. FIA-GT, DTM).[1] GT500-luokassa käytetään nykyään polttoainevirtauksen rajoitusta.[10]
Autoissa käytetään painolasteja kilpailun tasaamiseen: painolastia lisätään aika-ajon kolmelle ensimmäiselle, kilpailun kolmelle ensimmäiselle sekä nopeimman kierroksen ajaneelle.[1]
GT500 luokan tunnistaa valkoisista etuvaloista ja numeropaneeleista, GT300 luokassa ne taas ovat keltaisia.
GT500
Sarjan pääluokka on GT500, jossa kilpailee pääasiassa Japanin kolme suurinta autovalmistajaa: Honda, Nissan ja Toyota.
GT500-luokassa tuotantoautosta on peräisin enimmäkseen teräskori muiden osien ollessa kilpailukäyttöön tehtyjä.[11]
GT300
GT300 luokassa kilpailee eritasoisia talleja ammattilaistasoisista yksityistalleihin. Luokassa on kolme eri tekniikkasääntöä: JAF-GT300, FIA GT3 ja "Mother Chassis".[12]
Kilpailut
Kilpailut ajetaan tunnetuilla radoilla kuten Fuji Speedway, Suzuka Circuit ja Twin Ring Motegi. Kilpailut ovat tyypillisesti 250 tai 300 kilometriä pitkiä, joissa on välissä pakollinen varikkopysähdys sekä kuljettajan vaihto. Vuonna 2022 sarjaan on lisätty 450 kilometriä pitkiä kilpailuja, joiden tavoitteena on kannustaa parempaan polttoainetalouteen ja kestävämpien renkaiden kehittämiseen.[13]
Kilpailun on oltava vähintään 250 kilometriä, mutta se ei ole saanut ylittää tuhatta kilometriä.[1] Vähintään yksi varikkopysähdys on pakollinen kilpailun aikana, jolloin kuljettajaa vaihdetaan. Auto myös tankataan ja renkaat vaihdetaan.[1] Vain viisi varikkohenkilöä saa työskennellä auton parissa pysähdyksen aikana: kaksi renkaiden vaihdossa, kaksi tankkauksessa ja yksi muissa tehtävissä. Tunkkia ei saa käyttää tankkauksen aikana, jolloin renkaat on vaihdettava kun tankkaus on valmis.[1]