Suomi asetti Tukholmaan vuonna 1917 kauppa-asiamiehen, joka edusti kaikkia Skandinavian maita. Hänen toimistonsa sijaitsi Östermalmilla. Näissä tiloissa avattiin 12. joulukuuta 1917 epävirallinen "Suomen asiain neuvottelukunta Tukholmassa". Asiainhoitajana toimi tällöin Alexis Gripenberg. Lähetystö toimi vuoden 1918 sodan etappitukikohtana perustettaessa Vaasan senaatin edustustoja.
Posti-, kuriiri- ja passiliikenteen määrällä mitaten Tukholman lähetystö oli Suomen vilkkain. Passitoimisto sijaitsi aluksi tilojen ahtauden vuoksi eri tiloissa muun lähetystön kanssa, mutta nämä yhdistettiin elokuun alussa vuonna 1919. Vuonna 1933–1934 oli niin sanottu Snellman-selkkaus, jolloin Suomen suurlähettiläästä julkaistiin herjauskirjoitus ruotsalaisessa äärioikeistolaisessa lehdessä. Resurssipula oli arkipäivää 1920–1930-luvuilla.
Toisen maailmansodan aikaan Tukholman lähetystön merkitys oli keskeinen. Se toimi etappiyhteytenä ja sillä oli lukuisia taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia velvollisuuksia. Eniten panostettiin tiedotustoimintaan sekä huoltotilanteen kannalta tärkeisiin maksu- ja kauppakysymyksiin. Vuonna 1942 lähetystö osti oman kiinteistön. Rakennus vihittiin käyttöön itsenäisyyspäivänä vuonna 1942. Toisen maailmansodan jälkeen lähetystön merkitys pieneni suorien viranomaiskontaktien lisääntymisen myötä. Lähetystön henkilömäärä pieneni sotavuosista.[1]
Lähetystörakennus
Suomen suurlähetystö toimi aiemmin vuokratiloissa; omien tilojen rakentamisesta päätettiin elokuussa 1992. Tontti sijaitsi Gärdetin kaupunginosan diplomaattialueella ja toimi aiemmin Ruotsin radion ja television pysäköintialueena. Rakennustyöt aloitettiin 20. maaliskuuta 2000 ja tiloihin muutettiin syyskuun alussa vuonna 2001.[2] Talon suunnitteli arkkitehtitoimisto Gullichsen Vormala Arkkitehdit.[3]
Suurlähettilään virka-asunto
Suurlähettilään virka-asunto sijaitsee Norrmalmin kaupunginosassa Västra Trädgårdsgatanin ja Kocksgrändin kulmassa. Rakennus on kolmikerroksinen ja valmistunut vuosina 1772–1774. Rakennus on alun perin kuulunut De Geerin suvulle, joilta Suomen valtio osti rakennuksen vuonna 1941.[4] Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Jean Eric Rehn. Se oli alkujaan lisärakennus viereisellä tontilla sijainneeseen taloon. Tämä alkuperäinen 1600-luvulla rakennettu De Geerin palatsi purettiin 1920-luvulla Ivar Kreugerin pääkonttorin eli niin sanotun Tulitikkupalatsin (Tändstickspalatset) tieltä. Arkkitehti Ragnar Hjorth suunnitteli jäljelle jääneen talon muutostyöt Suomen lähettilään virka-asunnoksi 1942.[5]
