Suomen Saha-, Kuljetus- ja Sekatyöväen Liitto oli vuosina 1921–1924 toiminut ammattiliitto, joka kuului Suomen Ammattijärjestöön. Kolme alaa yhdistänyttä järjestöä kutsuttiin usein nimellä ”kolmiliitto”.^[1]

Liitto perustettiin vuonna 1921, kun Suomen Kuljetustyöntekijäin Liitto, Suomen Sahateollisuustyöväen Liitto ja Suomen Tehdas- ja Sekatyöväen Liitto yhdistyivät. Alojen keskittämisestä oli keskusteltu jo pidemmän aikaa. Kyseisissä liitoissa oli runsaasti kausityöläisiä, jotka vaihtoivat alaa muutaman kuukauden välein joutuen samalla vaihtamaan myös liittoa. Aloista riippumatta vastassa olivat usein samat monialayhtiöt. Porvarillinen lehdistö ja Etsivä Keskuspoliisi pitivät liiton perustamista merkkinä kommunistien (ulkomailta johdetun) vallankumouksellisen lakkoliikkeen valmistelusta. Tutkija Tapio Bergholmin mukaan taustalla vaikuttivat kuitenkin ennen kaikkea kotimaiset syyt. Kolmiliitto ei vastannut kommunistien ja Profinternin ajamaa teollisuusliittomallia. SAJ:n johto pyrki estämään liiton syntymisen.^[1]

Liiton perustaminen ei johtanut järjestäytymisen nousuun, mutta toimintojen fuusiointi toi huomattavia taloudellisia säästöjä.^[1]

Järjestö liittyi vuonna 1924 Kansainväliseen kuljetustyöväen liittoon (ITF) kuljetustyöläistensä osalta.^[1]

Vuonna 1924 liitto purettiin ja syntyi jälleen kolme itsenäistä liittoa: Suomen Puuteollisuustyöväen Liitto, Suomen Rakennustyöväen Liitto ja Suomen Kuljetustyöläisten Liitto. Uusiin liittoihin koottiin jäseniä myös muista liitoista. Purkamista ja uudelleenjärjestelyjä ajoi etenkin SAJ:n johto ja sitä vastustivat varsinkin Kotkan ja Pohjois-Suomen satama-, saha- ja metsätyöläiset.^[1]

• Kalle Kankari 1921–1924
• Juho Jalo 1924

• S. Saha-, Kuljetus- ja Sekatyöväen Liiton Tiedonantolehti 1922–1924 (Kansalliskirjasto)