Sune Gottfrid Carlsson (10. helmikuuta 1892 Yläne – 24. heinäkuuta 1966 Turku) oli suomalainen säveltäjä ja urkutaiteilija. Hänen sävellyksiinsä kuuluu muun muassa ooppera, kantaatteja ja muita vokaaliteoksia sekä urkusävellyksiä.^[1]

Carlssonin vanhemmat olivat kanttori-urkuri Karl Wilhelm Carlsson ja Mimmi Grönros. Hän kävi Turun kanttori-urkurikoulua 1911 ja opiskeli Helsingin musiikkiopistossa, josta hän sai urkudiplomin 1919. Leipzigin konservatoriossa Carlsson opiskeli 1923-1924. Hän toimi vt. urkurina useassa eri seurakunnassa, sitten 1916-1937 Hangossa ja vuodesta 1938 Turun ruotsalaisen ja saksalaisen seurakunnan urkurina. Turun kirkkomusiikkiopiston opettaja Carlsson oli vuodesta 1938. Hän oli Hangon ruotsinkielisen kirkkokuoron perustaja ja toimi sen johtajana 1916-1936. Hänellä oli myös oman alansa luottamustehtäviä yhdistyksissä ja järjestöissä. Carlsson piti sävellyskonsertin Hangossa 1928 ja esiintyi paitsi urkurina, myös pianistina. Hän järjesti kolmisensataa sävelhartaushetkeä.^[2].

Carlssonin sävellyksiä ovat muun muassa seuraavat:^[2]

• Ooppera Väinämöisen kosinta, esitetty Turussa 1914
• Kuorohymnejä kuten Maning 1916, Nach Haus 1923, Rukous 1926, På invigningens heliga stund 1934 ja Granitblomman, 1935
• Kantaatteja, muun muassa Töölön kirkon vihkiäiskantaatti, 1930
• Musiikkia Jonatan Reuterin näytelmään Undred vid Kapellhamnen, 1936
• Suite mignonne orkesterille, 1937
• Pyhä yö, balladi mieskourolle, soololle ja pianolle, 1944
• 4 vesperiä, noin 15 yksinlaulua, noin 25 sekakuoro- ja 15 mieskuorolaulua
• 6 virttä ruotsalaiseen koraalikirjaan
• 17 metamorfoosia ja useita muita pianosävellyksiä
• kaksi viulusävellystä
• uruille koraali-intonaatioita ja -alkusoittoja sekä koraaleja
• urku- ja kansanlaulusovituksia.

• Carlsson, Sune hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)