Strigolnikit

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Lähteitä ei todennäköisesti ole tarkistettu.
Strigolnikkeja heitetään jokeen Volkovin sillalta Novgorodissa

Strigolnikit olivat 1300-luvulla Pihkovassa, Novgorodissa ja Tverissä vaikuttanut uskonnollinen lahko.[1]

Oppi

Strigolnikit olivat mahdollisesti ikonoklastisia; osa heidän opeistaan oli sellaisia, että heitä voi pitää yksinä protestantismin edeltäjinä.[2] Karetnikovanselvennä mukaan strigolnikkien opetukset olivat vastaus ortodoksisen kirkon muutoksille: he halusivat palata ritualismista Uuden testamentin kristinuskon yksinkertaisuuteen, korostaen sakramenttien hengellistä merkitystä ja perustaen näkemyksensä pyhiin kirjoituksiin.[3] Strigolnikit vastustivat ortodoksista kirkkoa, eivät tunnustaneet ortodoksisia piispoja ja pappeja sekä kieltäytyivät käymästä ortodoksisissa kirkoissa ja kokoontuivat sen sijaan omissa kokouksissaan.[4] Strigolnikit uskoivat, että todellisen kristinuskon perusta on Uusi testamentti ja erityisesti evankeliumit.[5]

Strigolnikkien asenteessa kirkkoon ja kirkon hierarkiaan on joitakin yhtäläisyyksiä bogomiilien ja kataarien kanssa, mutta säilyneiden lähteiden perusteella heillä ei ollut dogmaattista teologista järjestelmää eivätkä he todennäköisesti olleet eri mieltä ortodoksisen kirkon kanssa kristologiasta.[6]

Lähteet

  1. ↑ B. A. Rybakov, Strigolniki: Russkie Gumanisty XIV Stoletiia (Moscow: Nauk, 1993); David M Goldfrank, "Burn, Baby, Burn: Popular Culture and Heresy in Late Medieval Russia," The Journal of Popular Culture 31, no. 4 (1998): 17–32.
  2. ↑ Michalski, Sergiusz: Reformation and the Visual Arts: The Protestant Image Question in Western and Eastern Europe. Routledge, 11.1.2013. ”in the middle of the fourteenth century the Strigolniki heresy broke out in Russia, chiefly in the cities in the north of the country, which gave this movement a proto-Reformation charecter” ISBN 978-1-134-92102-7 Teoksen verkkoversio. (englanti)
  3. ↑ Каретникова М. С. Русское богоискательство. Национальные корни евангельско-баптистского движения
  4. ↑ Голубинский Е. Е. История русской церкви. Том 2: От нашествия монголов до митрополита Макария включительно. Период второй, Московский. Университетская типография, 1900. — С. 398
  5. ↑ Казакова Н. А, Лурье Я. С. Антифеодальные еретические движения на Руси в XIV—XV вв. — М.;Л.: Изд-во АН СССР, 1955. Page. 47
  6. ↑ Petrushko 2019 page 456—457.