Stefan Lazarević (serb.Стефан Лазаревић), myös nimellä Stevan Pitkä (Стеван Високи; n. 1374 - 19. heinäkuuta 1427) oli Serbian despotaatin ensimmäinen hallitsija 1402-1427. Stefan Lazarević oli prinssi Lazar Hrebeljanovićin (кнез Лазар Хребељановић) poika. Vuonna 1389 noin 15 vuoden iässä hänet kruunattiin prinssiksi ja hänestä tuli despootti 1402. Aikanaan häntä pidettiin yhtenä parhaimmista ritareista ja sotilasjohtajista sekä kirjoittamiensa kirjojen ja tekstien ansiosta häntä pidetään yhtenä parhaista Serbian keskiajan kirjailijoista.
Elämäkerta
Hänen isänsä kuoltua Kosovon taistelukentillä 1389 Stefan sai johdettavakseen Moravian Serbian, jota hän hallitsi äitinsä Milica Hrebeljanovićin (Милица Хребељановић) kanssa kunnes saavutettuaan täysi-ikäisyyden hänestä tuli täysivaltainen hallitsija 1393. Hänen hallintonsa ja kirjalliset teoksensa yhdistetään joskus varhaiseen renessanssiin Serbiassa. Hän toi valtakuntaansa ritariturnajaiset, ajan nykyaikaiset sotataktiikat ja tuliaseet.
Sisäpolitiikassa hän kukisti Serbian ylimystön vastarinnan ja käytti rauhanajat vakiinnuttaen poliittisia oloja sekä kehittääkseen maata taloudellisesti, kulttuurillisesti ja sotilaallisesti. 29. tammikuuta 1412 hän julkaisi kaivoslain, jossa oli erillinen luku tuon ajan suurimman Balkanin alueen kaivoksen Novo Brdon johtamisesta. Hänen kuolinaikanaan Serbia oli yksi suurimmista hopean tuottajista Euroopassa. Arkkitehtuurin alalla hän tuki Moravan koulun kehittämistä.
Perintö
Stefan kuoli äkillisesti 1427. Koska hänellä ei ollut lapsia, valta siirtyi Đurađ Brankovićille, jonka hän oli julistanut perijäkseen Srebrnican kokouksessa edellisvuonna.
Stefan oli suuri taiteiden ja kulttuurin tukija, ja hän tarjosi suojan ja tukea sekä Serbian että naapurimaiden oppineille, kuten Konstantin Kostenetsilaiselle ja Grigori Tsamblakille. Konstantinin avulla hän perusti Resavan koulun, jossa tehtiin kopioita kirjallisista teoksista.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.