Jarl tunnetaan provosoivista yhteiskunnallisista elokuvistaan, jotka ovat herättäneet keskustelua myös elokuvantekijän roolista ja dokumenttielokuvaa tehtäessä sallituista menetelmistä. Hänen elokuviaan on palkittu ympäri maailmaa ja Euroopan elokuva-akatemia on palkinnut hänet Felix-palkinnolla elämäntyöstään.[1]
Stefan Jarl suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon estetiikassa ja opiskeli sitten Svenska Filminstitutetin elokuvakoulussa 1965–1967. Jo vuosia aiemmin hän toimi Arne Sucksdorffin apulaisohjaajana muun muassa elokuvassa Metsien hurjat (1961). Sucksdorffin myötävaikutuksella Jarl kiinnostui luonnon ja ihmisen vuorovaikutuksesta, joka on teemana hänen elokuvissaan Luonto kostaa (1983), Uhka (1987) ja Minä olen soturisi (1997). Uransa alussa Jarl tuli tunnetuksi kolmesta ruotsalaisia nuoria ja sittemmin syrjäytyneitä aikuisia seuraavasta dokumenttielokuvastaan Dom kallar oss mods (1968), Huumeinen elämä (1979) ja Kapinallisten perintö (1993).
