Steadicam on mekaaninen kuvanvakain, joka mahdollistaa tärinättömän video- ja filmikuvaamisen. Steadicamia käytetään yleisesti liikkuvissa otoksissa sen sijaan, että käytettäisiin tärisevää käsivarakuvausta. Steadicamilla voidaan korvata myös dolly-ajot, sillä se on ulottuvampi, ketterämpi käyttää, eikä sitä tarvitse erikseen asentaa. Steadicam on ollut vuoden 2000 lokakuusta saakka yhdysvaltalaisen The Tiffen Companyn rekisteröity tavaramerkki. Monet yhtiöt valmistavat kopioita Steadicamista, tunnetuimpana Glidecam ja eemov.lähde?
Steadicamin kehitti Garrett Brown. Brown oli toiminut muusikkona ja autokauppiaana ennen kuin ryhtyi tekemään mainosfilmejä. Noihin aikoihin ainoa tapa saada aikaan tasaista kameran liikettä oli laittaa kamera joko dollyn, kamera-auton tai nosturin kyytiin. Dollyn satoja kiloja painavien kiskojen asentaminen tuotti Brownille tuskaa. Hän halusi erottaa kameran liikkeet kuvaajan liikkeistä. Siihen hän käytti gimbaalia, jonka hän tunsi veneilyn kautta; vastapainoja, jotka toivat vakautta; nivelettyä vartta, jonka hän keksi pöytälampusta; liiviä, joka puettiin kuvaajan ylle ja valokuituista etsintä, jota lääkärit käyttivät tähystyksissä. Ensimmäisissä steadicam-elokuvissa Brown käytti aparaattiaan itse, ja hän toimi kameraoperaattorina kolmen vuosikymmenen ajan. [1]
Steadicamia käytettiin ensimmäisen kerran Hal Ashbyn elokuvassa Tämä maa on minun (1976). Sittemmin Steadicam-vakautettua kuvaa on nähty useissa elokuvissa. Esimerkiksi Rockyn (1976) kuuluisa kohtaus, jossa päähenkilö juoksee Philadelphian taidemuseon portaita ylös, toteutettiin Steadicamin avulla, samoin kuin elokuvan The Shining – Hohto (1980) kohtaukset, joissa Danny-poika ajaa kolmipyörällä hotellin käytävillä. Mafiaveljien (1990) päähenkilö Henry Hill opastaa vaimonsa yökerhon ravintolan halki kohtauksessa, joka kuvattiin Steadicamin avulla. Brian De Palma on käyttänyt Steadicamia elokuvissaan Blow Out – viimeinen todistaja (1981), Kahdet kasvot (1992) ja Carlito’s Way (1993). Alexander Sokurovin elokuva Русский ковчег (2002) koostuu yhdestä, 96 minuuttia pitkästä Steadicam-otoksesta. [1]
Nykyään Steadicam on kuvaajien vakituinen työkalu. Joidenkin mukaan sen luoma vaikutelma on jo ylikäytetty. Laitteen vaivattomuuden vuoksi sitä käytetään myös tavanomaisissa otoksissa, joissa laitteen erikoiskyvyt eivät tule ilmi. [1]
Vastaavia kuvanvakaimia ovat nykyajan pienissä videokameroissa ja kamerapuhelimissa käytettävät gimbaalit. lähde?
