Rouppert aloitti opintonsa Varsovassa, mutta erotettiin yliopistosta vuonna 1905 osallistuttuaan koulun lakkotoimintaan vuonna 1905. Sen jälkeen hän siirtyi Krakovaan, joka oli siihen aikaan Itävalta-Unkarin osa Varsovan kuuluessa Venäjän keisarikuntaan. Rouppert suoritti Krakovassa lääkärin tutkinnon. Elokuussa 1914 käynnistyneessä maailmansodassa hän toimi Itävalta-Unkarin alaisuudessa perustetun Puolan Legioonan johtavana lääkärinä aina heinäkuuhun 1917.
Maailmansodan päätyttyä keisarillisen Saksan antautumiseen marraskuussa 1918 Rouppert nimitettiin uuden itsenäistyneen Puolan tasavallan Lublinin alueen armeijan terveydenhuollon apulaisjohtajaksi ja maaliskuusta 1919 alkaen Varsovan alueen armeijan terveydenhuollon johtajaksi vuoteen 1921. Tällöin hänet ylennettiin Puolan armeijan everstiksi. Sen jälkeen hän toimi vuodesta 1926 marsalkka Józef Piłsudskin ja kannattajiensa tekemän vallankaappauksen jälkeen sotaministeriön terveydenhuolto-osaston johtaja aina vuoteen 1939. Pian tämän nimityksen jälkeen hänet ylennettiin vuonna 1927 prikaatinkenraaliksi. Rouppert toimi myös marsalkka Piłsudski henkilääkärinä aina marsalkan kuolemaan eli vuoteen 1935 asti.
Syyskuussa 1939 käynnistyneessä toisessa maailmansodassaSaksan hyökäyttyä ja vallattua Puolan Roupertin onnistui paeta Ranskaan, jossa hän oleskeli marraskuusta 1939 kesäkuuhun 1940 eli aina siihen asti, kun Saksa tunkeutui Ranskaan. Rouperti siirtyi tällöin Englantiin ja sieltä edelleen Skotlantiin, jossa hän eli elämänsä viimeiset vuodet aina kuolemaansa eli elokuuhun 1945 asti.
Stanisław Rouppert nimitettiin Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) puolalaisjäseneksi vuonna 1931, jossa tehtävässä toimi aina kuolemaansa asti.[1] Roupert vieraili KOK:n jäsenenä kesällä 1939 vuoden 1940 kesäolympialaiset järjestääkseen saaneen Helsingin kisojen järjestelyjä tarkastamassa.[2]
↑Jouko Kokkonen: ”Oikeiden olympiakisojen maa”, Sadan vuoden olympiadi – Suomalaisen olympialiikkeen historia, s. 122. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32429-5
