Nousu kansainväliseksi tähdeksi ennen sotavuosia - MM-kisoja ja olympiakisoja
Stanisław Marusarz kasvoi Puolan talviurheilun keskeisellä alueella Zakopanessa. Hän hyppäsi ensimmäisen kerran Zakopanen hyppyrimäestä Wielka Krokiewista vuonna 1926 ollessaan 13-vuotias. Hän nousi Puolan mäkihypyn kärkijoukkoon ennen Lake Placidin vuoden 1932 olympialaisia, jonne hänet valittiin Puolan edustajaksi. Siellä hän sijoittui 18 kilometrin murtomaahiihdossa ja yhdistetyssä 27:ksi sekä mäkihypyssä 17:ksi norjalaisten ottaessa kolmoisvoiton Birger Ruudin johdolla.[1]
Vuoden 1933 MM-kisoissa Innsbruckissa Marusarzin sijoitus yhdistetyssä oli 6., 18 km:n hiihdossa 32. ja mäkihypyssä vasta 76. kaaduttuaan molemmat pitkän hypyt. MM-kisoja käytiin 1930-luvulla vuosittain, joten seuraavissa Sollefteon MM-kisoissa yhdistetyssä tuli 7. sija, 21. mäkihypyssä ja 18 km:n hiihdossa 63. sija. Vysoke Tatran vuoden 1935 MM-kisoissa hän oli 4. mäkihypyssä, 11. yhdistetyssä ja 92. 18 km:n hiihdossa. Samana vuonna Marusarz sai kansainvälistä huomiota, kun hän teki uuden mäkihypyn pituusennätyksen hyppäämällä Jugoslavian Planicassa 87,5 metriä, joka nähtiin siihenastisen mäkihypyn norjalaisvallan uhkana.[2]
Garmisch-Partenkirchenin (Ga-Pa) vuoden 1936 olympialaisissa Marusarz oli mäkihypyssä 5. Norjan Birger Ruudin jälleen voittaessa ja yhdistetyssä 7. Norjan Oddbjørn Hagenin voittaessa.[1] Kyseessä oli menossa hänen parhaat urheiluvuotensa, mutta Ga-Pan olympialaisia ennen hän oli kuumesairaana, joka selitti hänen lievän epäonnistumisensa.[3]Seuraavana vuonna Ranskan Chamonix'n MM-kisoissa Marusarz sijoittui mäkihypyssä 12:ksi ja yhdistetyssä 14:ksi. Vuoden 1938 Lahden MM-kisoista tuli sitten onnistuminen hänen sijoittuessa toiseksi vain 0,3 pisteellä Norjan Asbjørn Ruudille hävinneenä. Marusarzin hypyt olivat pitempiä kuin Ruudin, mutta mäkituomarit arvioivat Ruudin tyylin paremmaksi niin, että voitto meni Norjaan. Marusarz teki kisassa uuden mäkiennätyksen.[4] Hänet valittiin MM-hopeasaavutuksensa perusteella vuoden 1938 Puolan parhaaksi urheilijaksi. Vuoden 1939 MM-kisat käytiin kotimäessä Zakopanessa, mutta menestys ei ollut toivotunlainen Marusarzin sijoitusten ollessa 5. ja yhdistetyssä 7. Tulos oli puolalaisodotuksiin nähden alakanttiin, mutta syynä oli kisoja edeltänyt loukkaantuminen. Voiton vei Saksan Josef Bradl ja yhistetyssä Saksan Gustav Berauer.[5]
Stanisław Marusarz valmistautumassa Zakopanen vuoden 1939 MM-kisojen mäkikisaan.
Marusarz oli monipuolinen talviurheilija, sillä hän voitti neljä kertaa Puolan mäkihyppymestaruuden (1932, 1933, 1936, 1937), kolme kertaa yhdistetyn (1932, 1935, 1936), kolme kertaa pujottelun (1931, 1933, 1939) ja kolme kertaa mukana SN PTT Zakopanen viestijoukkueessa (1932, 1933, 1936) sekä alppiyhdistetyn mestaruus vuonna 1933.[6]
Marusarz siirtyi lopulta Unkariin, jossa väärällä puolalaisnimellä toimi unkarilaisten talviurheilijoiden valmentajana kilpaillen myös itsekin. Kilpailujen yhteydessä saksalainen mäkihyppääjä Sepp Weiler tunnisti hänet, mutta ei paljastanut häntä. Marusarz viipyi Budapestissä aina kevääseen 1945, jonka jälkeen hän pääsi palaamaan Puolaan.[7]
Vuonna 1955 Marusarz voitti viimeisen mitalinsa Puolan mestaruuskisoissa. Seuraavan vuoden Cortina d´Ampezzon olympialaisissa hän toimi esihyppääjänä olympialaisten mäkikilpailuissa. Vuonna 1957 hän ilmoitti lopettavansa mäkikilpailut kilpailumielessä. Näin urheilu-ura oli kestänyt 30 vuotta.[3]
Zakopanen sedulta kotoisin ollut Marusarzin suku oli urheilullista, sillä hänen veljensä Jan Marusarz oli myös sotaa edeltävän ajan olympiahiihtäjä. Hänen serkkunsa Andrzej ja Józef Marusarzin olivat myös olympiatason hiihtäjiä.[1]
Vuonna 1989 hänen kotimäkensä Wielka Krokiew Zakopanessa nimettiin hänen mukaansa.[7]
.jpg)
