Yhtiö pilkottiin 43 osaan 15. toukokuuta 1911, kun Yhdysvaltain korkein oikeus totesi sillä olevan monopoliasema öljymarkkinoilla. Kyseisellä hetkellä Standard Oil piti hallussaan 64 % öljynjalostuksesta Yhdysvalloissa.
Vuonna 1863 ennen Standard Oilin perustamista John D. Rockefeller liittyi Maurice B. Clarkin ja Samuel Andrewsin kanssa öljynjalostusliiketoimintaan. Kahden vuoden päästä Rockefeller osti Clarkin osuuden ja kutsui Henry M. Flaglerin mukaan. Nimi Standard Oil tuli, kun yhtiö perustettiin vuonna 1870 Rockefellerin, Andrewsin ja Flagerin öljyliiketoiminnan pohjalta.[2]
Perustamisen aikaan väestönkasvun, öljylamppujen, lentokoneiden ja autojen takia öljylle tuli paljon kysyntää. Se auttoi yhtiötä kehittymään ja kohta se omisti jo lähes kaikki öljynjalostamot Clevelandissä. Yhtiö hankki myös öljynkuljetusvälineitä, varastoja ja öljytynnyreitä valmistavaan tehtaan. Koska yhtiöllä oli kuljetus omassa hallussaan, se pystyi nujertamaan helpommin kilpailijoita. Kasvua myös nosti konkurssiin menneiden yritysten ostaminen halvalla.[3]
Standard Oilin seuraajia
Alkuperäisestä yhtiöstä pilkotut osat käyttivät joko jotain muotoa Standard-nimestä tai ottivat nimen pienemmältä yhtiöltä, joita ne ostivat. Pian ne hallitsivat markkinoita vielä kattavammin kuin alkuperäinen yhtiö. Seuraajayhtiöitä olivat esimerkiksi:[4]
