Soreahiirihaukka (Rupornis magnirostris) on pienikokoinen omaan Rupornis-sukuun kuuluva haukkalaji.[4] Sitä tavataan AmerikassaYhdysvalloistaArgentiinaan ulottuvalla alueella. Soreahiirihaukat munivat vuosittain kaksi munaa, ja molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten hoitoon. Laji käyttää vaihtelevaa ravintoa hyönteisistä pieniin nisäkkäisiin. Soreahiirihaukkoja on alle 10 000 sukukypsää yksilöä.[1] Soreahiirihaukan tyypillinen ääni on kovaääninen, kimeä ja venytetty huuto.[5]
Soreahiirihaukan ruumiinpituus on 33–41 senttimetriä ja siipien kärkiväli noin 75 senttimetriä.[5][4] Aikuinen koiras painaa noin 250 grammaa ja naaras 300 grammaa.[4]
Soreahiirihaukan jalat ovat oranssit.[4] Vatsa on vaalea, rinta raidallinen ruskean ja harmaan väreissä.[4] Nokka on ruskea ja nokan ympärys oranssi. Silmien pupillit ovat ruskeat ja muu osa oranssia. Pää ja niska ovat kastanjanruskeat.[4] Pyrstö on tummanruskea.
Laji elää puoliavoimilla alueilla, kuten metsien laitamilla, tienvarsilla ja viljelyksillä.[6][5] Laji välttelee sekä tiheitä metsiä että laajoja avoimia tai puuttomia alueita.[5]
Lisääntyminen
Soreahiirihaukka rakentaa pesänsä puuhun.[7] Pesä on koottu oksista ja vuorattu puunkuorilla ja sammalella,[7][5] ja sen halkaisija on yleensä 45 x 20 senttimetriä.[7] Naaras munii pesään kaksi vaaleaa, noin 35 gramman painoista munaa.[7] Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten hoitoon, sillä naaras hautoo ja koiras hankkii ravintoa.[5] Poikaset lähtevät pesästä hieman alle 40 vuorokauden ikäisinä.[7] Soreahiirihaukka rakentaa joka vuosi uuden pesän.[7]
Soreahiirihaukka saalistaa väijymällä melko matalalla oksalla, josta se saaliin havaittuaan syöksyy alas nappaamaan saaliin. Haukka osaa hyödyntää myös metsäpaloja saalistuksessaan.[5]
Taksonomia
Soreahiirihaukka on yleisesti luokiteltu hiirihaukkojen sukuun. Se on kuitenkin 2000-luvun tutkimusten perusteella sijoitettu omaan Rupornis-sukuunsa, eikä sillä tiedetä olevan selviä lähisukulaisia. Soreahiirihaukka on edelleen jaettu 12 alalajiin, mutta joidenkin tutkijoiden mukaan lajilla olisi useampikin alalajeja.[8]
↑ abcdBirdLife International: Rupornis magnirostrisIUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.5.2014. (englanniksi)
↑Bierregaard, R.O., Jr, Boesman, P. & Kirwan, G.M: Roadside Hawk (Rupornis magnirostris). Teoksessa del Hoyo, J., Elliott, A., Sargatal, J., Christie, D.A. & de Juana, E. (toim.): Handbook of the Birds of the World Alive. Barcelona: Lynx Edicions, 2018. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.3.2018). (englanniksi)