Soinniton bilabiaalinen aspiroitu klusiili

Soinniton bilabiaalinen aspiroitu klusiili on konsonanttiäänne[1], joka ääntyy muuten samalla tapaa kuin [p], mutta bilabiaalisen sulkeuman avautuessa henkitorvesta ääniraon kautta purkautuva ilmavirta tuottaa nopean, [h]-äännettä muistuttavan "puhkun", jonka voi tuntea, jos äännettä lausuessaan vie kätensä suun eteen. Soinniton bilabiaalinen aspiroitu klusiili on oma äännetyyppinsä, minkä vuoksi sillä on kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa oma merkkinsä [pʰ].

Kuvaus

Soinnitonta bilabiaalista aspiroitua klusiilia määrittävät seuraavat foneettiset parametrit:

  • Fonaatio on soinniton, mikä tarkoittaa sitä, että äänihuulet ovat pois kytketyt kuten kuiskatessa.
  • Ääntöpaikka on bilabiaalinen, mikä tarkoittaa sitä, että molemmat huulet ovat mukana äännettä muodostettaessa.
  • Ääntötapa on klusiili eli umpiäänne, mikä tarkoittaa sitä, että (tässä tapauksessa huulilla) mudostetaan sulkeuma, joka purkautuu [h]-äännettä muistuttavaksi aspiraatioksi.

Soinniton bilabiaalinen aspiroitu klusiili on pulmoninen oraalinen äänne, mikä tarkoittaa sitä, että fonaation tarvitsema ilmavirta saa alkunsa keuhkoista ja purkautuu ulos yksinomaan suun kautta.

Käyttö

Suomen kielessä soinniton bilabiaalinen aspiroitu klusiili [pʰ] ei ole käytössä – joitakin satunnaisia, kielisysteemiin kuulumattomia interjektioita lukuun ottamatta (kuten ylenkatsetta ilmaiseva phöh-huudahdus). Useassa kielessä [pʰ] on /p/-foneemin allofoni eli kombinatorinen variantti. Esimerkiksi englannin normatiivisessa ääntämyksessä sananalkuinen /p/-foneemi toteutuu aspiraattana: /pɪt/ → [pʰɪt], pit 'kuoppa'. On kuitenkin myös kieliä, joissa [p] ja [pʰ] -äänteiden foneettinen ero on distinktiivinen, so. tätä äänne-eroa hyödynnetään merkitysten erottamisessa. Esimerkkejä tällaisista kielistä:

  • Bengali: [paṛa] 'poimia' / [pʰaṛa] 'repiä irti'.[2]
  • Hindi: [pɑl] 'kasvatus' / [pʰɑl] 'veitsenterä'.[3]
  • Kantoninkiina: [pa˥] 'isä' / [pʰa˥] 'maata suullaan'.[4]
  • Korea: [pal] 'imeä' / [pʰal] 'käsivarsi'.[5]
  • Muinaiskreikka: [po:s] (πῶς) 'miten' / [pʰo:s] (φῶς) 'valo'.[6]
  • Thai: [pā:n] 'syntymämerkki' / [pʰā:n] 'sotaa käyvä'.[7]

Lähteet

  • Allen, W. Sidney (1987). Vox Graeca. A guide to the pronunciation of classical Greek. 3. painos. Cambridge: Cambridge University Press.
  • Ferguson, C.A. & Chowdhury, M. (1960). The phonemes of Bengali. Language 36, 22-59.
  • Lee, Hyun Bok (1999). Korea. Handbook of the International Phonetic Association, 120-123. Cambridge: Cambridge University Press.
  • Ohala, Manjari (1999). Hindi. Handbook of the International Phonetic Association, 100-103. Cambridge: Cambridge University Press.
  • Tingsabath, M.R.Kalaya & Abrahamson, Arthur (1999). Thai. Handbook of the International Phonetic Association, 147-150. Cambridge: Cambridge University Press.
  • Zee, Eric (1999). Chinese (Hong Kong Cantonese). Handbook of the International Phonetic Association, 58-60. Cambridge: Cambridge University Press.
  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. (Suomenkielinen oppikirja) Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1

Viitteet

  1. ↑ a b Wiik, s. 58–99.
  2. ↑ Ferguson & Chowdhury (1960: 31).
  3. ↑ Ohala (1999: 100).
  4. ↑ Zee (1999: 58).
  5. ↑ Lee (1999: 120).
  6. ↑ Allen (1987: 18).
  7. ↑ Tingsabath & Abrahamson (1999: 147).