Skvaleenisyntaasi

Malli ihmisen skvaleenisyntaasin rakenteesta

Skvaleenisyntaasi eli farnesyylidifosfaattifarnesyylitransferaasi on entsyymi, joka katalysoi skvaleenin biosynteesiä kahdesta farnesyylipyrofosfaattimolekyylistä. Entsyymillä on tärkeä rooli sterolien, kuten kolesterolin biosynteesissä. Ihmisellä skvaleenisyntaasin tuotantoa säätelee FDFT1-geeni, joka sijaitsee kromosomissa 8p23.1-p22. Geeniä tavataan kaikissa ihmisen kudoksissa, mutta erityisen aktiivinen se on maksassa ja hypotalamuksessa.[1][2]

Reaktiomekanismi

Skvaleenisyntaasi tarvitsee toimiakseen koentsyymikseen NADPH-molekyylin ja magnesiumioneita. Kahden farnesyylipyrofosfaattimolekyylin kondensoituminen skvaleeniksi tapahtuu kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa muodostuu karbokationien kautta syklopropaanirenkaan sisältävä välituote, preskvaleenidifosfaatti. Seuraavassa vaiheessa tästä irtoaa pyrofosfaatti-ioni ja muodostuu karbokationi, jonka hiilirunko järjestäytyy uudelleen, jolloin muodostuu allyylinen karbokationi. Viimeisessä vaiheessa tämä karbokationi pelkistetään NADPH:n avulla skvaleeniksi.[3][4]

Olosuhteet ja inhibiittorit

Skvaleenisyntaasi toimii entsyymistä riippuen parhaiten, kun lämpötila on 25–60 °C ja pH on 5,2–7,6. Entsyymin inhibiittoreista useat ovat rakenteeltaan hyvin lähellä farnesyylipyrofosfaattia tai preskvaleenidifosfaattia. Muita entsyymin toimintaa haittaavia yhdisteitä ovat muun muassa klorogeenihappo ja deoksikoolihappo.[5][2]

Skvaleenisyntaasin inhibiittoreiden käyttöä mahdollisina veren kolesterolipitoisuutta vähentävinä lääkkeinä tutkitaan.[6] Tehokkaimmaksi on osoittautunut lapakistaatti eli TAK-475[2][7]

Hiirillä skvaleenisyntaasientsyymin puute aiheuttaa kohdun kehittymisen heikkenemistä, alkioiden kuolemia ja hermostoputkien toiminnan vaurioita.[1][2]

Lähteet

  1. ↑ a b M. A. Kramer: Focus on cholesterol research, s. 30. Nova Publishers, 2006. ISBN 978-1594547386 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 3.9.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d R Do, RS Kiss, D Gaudet & JC Engert: Squalene synthase: a critical enzyme in the cholesterol biosynthesis pathway. Clinical Genetics, 2009, 75. vsk, nro 1, s. 19–29. Wiley. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.9.2010. (englanniksi)
  3. ↑ Richard B. Silverman: The organic chemistry of enzyme-catalyzed reactions, s. 524. Academic Press, 2002. ISBN 978-0-12-643731-7 (englanniksi)
  4. ↑ John McMurry,Tadhg P. Begley: The organic chemistry of biological pathways, s. 144–148. Roberts and Company Publishers, 2005. ISBN 978-0974707716 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 3.9.2010. (englanniksi)
  5. ↑ EC 2.5.1.21 - squalene synthase Brenda. Viitattu 3.9.2010. (englanniksi)
  6. ↑ Kolesterolilääkkeillä stafylokokkien kimppuun. Duodecim, 2008, 124. vsk, nro 9, s. 974. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.10.2023.
  7. ↑ Christie M. Ballantyne: Clinical Lipidology, s. 530. Elsevier Health Sciences, 2008. ISBN 978-1-4160-5469-6 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 3.9.2010. (englanniksi)
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.