Korkman valmistui ylioppilaaksi vuonna 1967, valtiotieteiden kandidaatiksi vuonna 1970 ja lisensiaatiksi 1974. Hän väitteli valtiotieteen tohtoriksi kansantaloustieteestä[2]Helsingin yliopistosta vuonna 1980.[1]
Ura
Korkman oli 1970–1977 assistenttina Helsingin yliopistossa ja 1978–1980 tutkijana Suomen Pankissa ja sen jälkeen OECD:n sihteeristössä Pariisissa sekä 1983–1989 toimistopäällikkönä Suomen Pankissa. Vuosina 1989–1995 hän oli valtiovarainministeriön kansantalousosaston päällikkö ja 1995–2005 Euroopan unionin neuvoston talouspoliittisen osaston (Ecofin) pääjohtaja vastuualueinaan talous- ja finanssikysymykset sekä Euroopan unionin budjetti ja työllisyys- ja sosiaalikysymykset, vuodesta 2005–2012 Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ETLAn toimitusjohtaja. 1. elokuuta 2012 – 31. heinäkuuta 2015 hän oli Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksella työelämäprofessori alanaan taloustiede.[5][3][4]
Keväällä 2004 Korkman oli ehdolla Suomen Pankin pääjohtajaksi, mutta virkaan nimitettiin Erkki Liikanen.[6] Vuonna 2006 Korkman osallistui Bilderberg-ryhmän-kokoukseen.[7]
Näkemyksiä
Korkman oli aikaisin 1990-luvulla sitä mieltä, että Suomen EU-jäsenyys olisi erehdys. Nykyään hän kuitenkin on vakuuttunut siitä, että osallistuminen Euroopan unionin päätöksiin ja euro valuuttana ovat Suomen edun mukaisia.[8]
Korkmanin mielestä osallistumistulo on perustuloa parempi ajatus.[9]
Hänen mukaansa tasaveromallin etuna on, että se muistuttaa yksinkertaisen verojärjestelmän eduista sekä kansantalouden tehokkaan toiminnan ja dynaamisten vaikutusten tärkeydestä.[10]
Korkman on todennut, että kapitalismi pitäisi laittaa kuriin, koska se liiallisena aiheuttaa köyhyyttä ja yhteiskunnallista levottomuutta.[11] Hänen mukaansa Suomen on unohdettava veronkevennykset, mikäli Suomi ei halua lisävelkaantua.[12]
Korkman on hyvinvointivaltion kannattaja. Hänestä subjektiivisen päivähoidon kaventamisen haitat olisivat suuremmat kuin sillä saadut säästöt.[13] Korkman on huomauttanut, että työvoimavaltaisissa hyvinvointipalveluissa tuottavuus ei kasva samaa vauhtia kuin muilla aloilla, mutta palkat nousevat. Kuitenkin hyvin kohdennetut panostukset lapsipolitiikkaan ovat hänestä tehokas keino vähentää julkisen talouden kestävyysvajetta.[12]
Korkmanin mielestä muukalaisvastaisuuden kasvu johtuu kansalaisten eriarvoisuuden kasvusta ja pelosta jäädä muista jälkeen.[14]
Yksityiselämä
Sixten Korkmanin lapsuus oli epävakaa äidin kuoleman ja isän taloudellisten ongelmien vuoksi. Perhe kärsi köyhyydestä ja asui välillä työmaaparakeissa. Nuorena Korkman työskenteli norjalaisilla valtamerilaivoilla muun muassa Länsi-Afrikassa, Islannissa ja Hawaijilla.[13]
Korkmanin ensimmäinen vaimo Marit Korkman (k. 2012) oli psykologian professori, koulutukseltaan filosofian tohtori. Heillä on kolme lasta, joista yksi on oikeuspsykologian tohtori Julia Korkman.[1]
