Sinirikko on kasvutavaltaan mätästävä ja muodostaa mattomaisia tai patjamaisia kasvustoja. Se on runsashaarainen, rento ja tiheälehtinen. Kasvin kukalliset varret kasvavat 2–5 cm korkeiksi ja nousevat kohenevasti ylöspäin. Möyheät, ruodittomat lehdet ovat nelirivisesti vastakkain. Ne ovat pitkulaisia, ripsilaitaisia ja väriltään sinivihreitä ja usein kalkkitäpläisiä. Sinipunaiset, kaksineuvoiset kukat ovat yksittäin. Verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Heteitä on 10 kappaletta. Emiö on kaksilehtinen ja enintään tyvestä yhdislehtinen. Emilehtien tyvellä on mesisuomuja. Suhteessa kasvin muuhun kokoon sen kukat ovat varsin suurikokoisia. Sinirikko kukkii lumen sulamisen jälkeen, Suomessa heinä–elokuussa. Kukinnan jälkeen kypsyy kaksiosainen, monisiemeninen kota.[1]
Sinirikon voi sekoittaa tunturikohokkiin (Silene acaulis). Myös sielikkö (Kalmia procumbens) on hieman samannäköinen, matala sinipunakukkainen laji.
Sinirikolle mieluisia kasvupaikkoja ovat Suomessa tuntureiden soraiset ja lietteiset puronvarret sekä lumenviipymäpaikat, kallioiden pengermät sekä valuvesihyllyt. Laji on kalkinvaatija.[3]
Lähteet
Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, s. 229. (4. uudistettu paino) Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9