Siniotsamomotti

Siniotsamomotti
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Säihkylinnut Coraciiformes
Heimo: Momotit Momotidae
Suku: Sinipäämomotit Momotus
Laji: momota
Kaksiosainen nimi

Momotus momota
(L., 1766)[2]

Katso myös

  Siniotsamomotti Wikispeciesissä
  Siniotsamomotti Commonsissa

Siniotsamomotti[2] eli sinipäämomotti (Momotus momota) on momottien heimoon kuuluva, sademetsissä esiintyvä lintulaji, jonka levinneisyysalue ulottuu Meksikosta Etelä-Amerikan keskiosiin.

Koko ja ulkonäkö

Vaikeasti havaittava siniotsamomotti on 40–48 senttimetrin mittainen ja 145-grammainen lintu, jonka höyhenpuvun väri vaihtelee vihreästä ja kellanruskeasta vihreänkeltaiseen; pää on loistavan sininen. Pitkä ja kaareva nokka on musta, pyrstö vihreä ja sinikärkinen. Kahden keskimmäisen ja pisimmän pyrstösulan osin paljaat kärjet päättyvät soikeisiin "silmiin".[3]

Siniotsamomotin ääni on kaksitavuinen huhuilu ouu-ouud, joka muistuttaa hieman pöllön tai kyyhkyn huhuilua. Lintu on enimmäkseen hämäräaktiivinen.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö

Siniotsamomotin elinympäristöä ovat sademetsien lisäksi rannikko- ja vuoristometsät, puistot, puutarhat ja viljelysmaat. Levinneisyysalue ulottuu Meksikosta Etelä-Amerikan keskiosiin sekä Trinidadiin ja Tobagoon.[3]

Lisääntyminen

Siniotsamomotin pesä on maahan kaivettu 1,5–4 metrin syvyinen onkalo, johon naaras munii maalis-huhtikuussa 3–4 munaa. Haudonta kestää 21 vuorokautta, ja siihen osallistuvat sekä koiras että naaras. Poikaset lähtevät pesästä vasta lentokykyisinä.[3]

Ravinto

Siniotsamomotin ravintoa ovat hyönteiset, tuhatjalkaiset, etanat, kotilot, madot, pienet matelijat ja sammakkoeläimet sekä sammalet ja hedelmät.[3]

Lähteet

  1. ↑ Momotus momota IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.5.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b Laji.fi: Siniotsamomotti – Momotus momota laji.fi. Viitattu 1.5.2022.
  3. ↑ a b c d e Jan Pedersen: Maailman eläimet äänessä, s. 197. Suomentanut Iiris Kalliola. Helsinki: Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-6233-7