|
Sininen huntu
Sininen huntu (engl. The Blue Veil) on vuonna 1951 ensi-iltansa saanut Curtis Bernhardtin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva, jonka pääosassa on Jane Wyman. Elokuvan sivurooleissa ovat muun muassa Charles Laughton, Joan Blondell ja Agnes Moorehead. Sininen huntu perustuu François Campaux’n tarinaan, jonka pohjalta Norman Corwin laati elokuvan käsikirjoituksen.[1][2] Sininen huntu on uudelleenfilmatisointi ranskalaisesta Uhrattua elämää (Le voile bleu, 1942) -elokuvasta.[2][1] Elokuvan tuottivat Norman Krasna ja Jerry Wald, ja Jane Wyman ja Joan Blondell saivat Oscar-ehdokkuudet suorituksistaan.[2][1] Vaikka Oscar-palkinto jäi saamatta, Wyman voitti Golden Globen.[2] JuoniVaroitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Sininen huntu kertoo nuoresta ranskalaisesta leskestä Louise ”LouLou” Masonista, joka menetti aviopuolisonsa ja lapsensa ensimmäisen maailmansodan aikana. Louise täyttää tyhjää loppuelämäänsä hoitamalla muiden lapsia. Ajan kuluessa ja lasten kasvettua aikuisiksi Louise alkaa etsiä omaa paikkaansa elämässään. Juonipaljastukset päättyvät tähän.
Näyttelijät
TuotantoTuottaja Jerry Wald yritti houkutella Greta Garboa eläkkeeltä Louise ”LouLou” Masonin rooliin, ja myöhemmin Bette Davis oli ehdokaslistan kärjessä pääosan esittäjäksi. Lopulta roolin sai Jane Wyman, joka kertoi myöhemmin LouLou Masonin roolin olleen hänen suosikkiroolinsa. Elokuvan rooleihin harkittiin myös Robert Newtonia, Martha Scottia ja Katharine Lockea.[1] Busby Berkeley ohjasi elokuvan musikaalikohtauksen, jossa Joan Blondell laulaa ”Daddy”-kappaleen. Les Tremayne tekee Sinisessä hunnussa ensiesiintymisensä elokuvissa.[1] Sininen huntu kuvattiin keväällä 1951 muun muassa Kalifornian Los Angelesissa, Pasadenassa ja San Marinossa.[1] Julkaisu ja vastaanottoSininen huntu sai Yhdysvaltain ensi-iltansa Los Angelesissa 5. syyskuuta vuonna 1951,[1] ja New Yorkin ensi-illan elokuva sai 26. lokakuuta,[1] jolloin elokuva pääsi myös maanlaajuiseen teatterilevitykseen.[3] Suomessa elokuva sai teatteriensi-iltansa 14. maaliskuuta 1952.[4] RKO Radio Pictures oli elokuvan levittäjänä alkuperäisen teatterilevityksen aikana 1951.[4][1] Elokuva tuotti Pohjois-Amerikassa Yhdysvaltain ja Kanadan teatterilevityksen 1951 aikana 2,2 miljoonaa dollaria, ja maailmanlaajuisesti elokuva tuotti yhteensä 3 550 000 dollaria. Elokuva sai voittoa 450 000 dollarin verran.[1] Sininen huntu sai muun muassa The New York Timesin ja Varietyn elokuvakriitikoilta kiitettävän vastaanoton.[5][6] Lux Radio Theater teki elokuvasta 60-minuuttisen radiosovituksen, jonka lähetys oli 24. marraskuuta 1952.[1] Radiosovituksessa Jane Wyman uusi elokuvaroolinsa, ja Blondellin roolin esitti hänen sisarensa Gloria Blondell, koska Joan Blondell ei ollut tavoitettavissa radiokuunnelmaan.[1] Palkinnot ja ehdokkuudet
Lähteet
Aiheesta muualla
Information related to Sininen huntu |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
