Sinfonia nro 8 (c-molli, WAB 108) on Anton Brucknerin viimeinen kokonaan valmiiksi saama sinfonia. Se on omistettu keisari Frans Joosef I:lle. Sinfonia on neliosainen.[1][2]
Bruckner lähetti kahdeksannen sinfoniansa alkuperäisen version partituurin kapellimestari Hermann Leville vuonna 1887. Tätä versiota säveltäjä oli tehnyt vuodesta 1884. Levi suhtautui alkuperäiseen versioon epäilevästi, joten Bruckner teki teokseensa laajoja muutoksia. Hän tiivisti sinfoniaa jonkin verran, mutta lisäsi siihen monia uusia draamallisia piirteitä. Uudistettu versio valmistui vuonna 1890. Sen kesto esitettäessä on noin 80 minuuttia, joten teosta on pidetty pisimpänä siihenastisena sinfoniana musiikin historiassa. Brucknerin kahdeksannen sinfonian kantaesittivät menestyksekkäästi Hans Richterin johtamat Wienin filharmonikot joulukuussa[3] 1892. Sinfonia sai lisänimen "apokalyptinen", jonka käyttö on kuitenkin jäänyt vähäiseksi.[2]
Brucknerin kahdeksas sinfonia muistuttaa harmonisesti Richard Wagnerin tyyliä, mutta rakenteeltaan se ammentaa vaikutteita Ludwig van Beethovenin yhdeksännestä sinfoniasta.[3] Merkittäviä levytyksiä Brucknerin kahdeksannesta sinfoniasta ovat johtaneet Herbert von Karajan, Wilhelm Furtwängler, Eugen Jochum ja Sergiu Celibidache. Levytyksen alkuperäisestä vuoden 1887 versiosta on tehnyt Irlannin kansallinen sinfoniaorkesteri Georg Tintnerin johdolla.[1]
Osat
- Allegro moderato
- Scherzo. Allegro moderato – Trio. Allegro moderato
- Adagio. Feierlich langsam, doch nicht sleppend
- Finale. Feierlich, nicht schnell[2]
Orkestraatio
- 3 huilua, 3 oboea, 3 klarinettia, 2 fagottia, kontrafagotti
- 4 käyrätorvea, 4 Wagner-tuubaa, 3 trumpettia, 3 pasuunaa, tuuba
- patarumpu, triangeli, symbaalit
- 2 harppua
- jouset[3]
Lähteet
Aiheesta muualla