Franz Schubert sävelsi kuudennen sinfoniansa ("Pienen C-duurisinfonian", D. 589) lokakuun 1817 ja helmikuun 1818 välillä. Teoksen esitti ensimmäistä kertaa Otto Hatwigin johtama pieni orkesteri kapellimestarin Schottenhofin-asunnolla vuonna 1818. Julkinen kantaesitys pidettiin 14. joulukuuta 1828 Gesellschaft der Musikfreunden konsertissa Wienissä.^[1]

Kuudennen sinfonian Schubert sävelsi omillaan; hän oli säveltänyt viisi aiempaa vuosina 1813–1816 opiskellessaan Salierin johdolla. Beethovenin vaikutus kuuluu teoksessa muun muassa siinä, että menuetin tilalle Schubert on säveltänyt scherzon. Sinfonian alku muistuttaa Beethovenin 7. sinfonian alusta.^[1]

1. Adagio – Allegro
2. Andante
3. Scherzo. Presto – Più lento (trio)
4. Allegro moderato

• 2 huilua
• 2 oboea
• 2 klarinettia
• 2 fagottia
• 2 käyrätorvea
• 2 trumpettia
• patarummut
• jouset

• Sinfonia nro 9 (Suuri C-duurisinfonia)

• IMSLP: Symphony No.6, D.589 (Schubert, Franz) (nuotteja)