Sinbad of the Seven Seas (”Seitsemän meren Sindbad”) on vuonna 1989 julkaistu italialais-yhdysvaltalainen seikkailuelokuva. Sen päähenkilöä Sindbad Merenkulkijaa esittää kehonrakentaja Lou Ferrigno.
Juoni
Elokuvan kertojana toimiva äiti lukee lapselleen tarinaa Sindbadin seikkailuista. Basran sulttaanin ilkeä visiiri Jaffar ottaa vangikseen prinssi Aliin rakastuneen prinsessa Alinan. Sindbad ystävineen lähtee etsimään piilotettuja jalokiviä, joiden avulla he voivat murtaa Jaffarin taian ja pelastaa prinsessan. Matkallaan he kokevat monia mielikuvituksellisia seikkailuja. Löydettyään jalokivet Sindbad palaa kotiin, voittaa Jaffarin ja palauttaa järjestyksen Basraan. Ali ja Alina saavat toisensa, ja tyttö nukahtaa tarinan päättyessä.[1]
Näyttelijät
Tuotanto
Cannon Filmsin tuottajat Menahem Golan ja Yoram Globus ryhtyivät tekemään elokuvaa aluksi ohjaaja-käsikirjoittaja Luigi Cozzin kanssa. Cozzin muiden kiireiden takia ohjaustyö annettiin toimintaelokuvistaan tunnetulle Enzo G. Castellarille, joka kuvasi viiden miljardin liiran budjetilla kuuden tunnin pituisen neliosaisen televisioelokuvan. Golan ja Globus olivat tyytymättömiä työn tulokseen, ja filmi laitettiin kahdeksi vuodeksi hyllylle. Lopulta Cozzi sai tehtäväkseen muokata kuvatusta aineistosta yhdeksänkymmenen minuutin elokuvan. Cozzi leikkasi filmin uudelleen, kuroi palat yhteen uudella kehyskertomuksella ja lisäsi joukon erikoistehosteita. Lopputuloksena oli Castellarille tyypillista toimintaa ja Cozzille ominaista fantasiaa yhdistävä elokuva, joka julkaistiin videolla. Siitä ei tehty lainkaan italiankielistä versiota.[2]
Kehonrakentaja Lou Ferrigno on varsin erikoinen valinta Tuhannen ja yhden yön tarinoiden seikkailijan rooliin. Valtavine lihaksineen ja jättivoimineen hän tuo mieleen jonkinlaisen Hulkin ja Kippari-Kallen välimuodon. Samojen tekijöiden Herkulesta esittänyt Ferrigno yrittää kovasti näytellä, mutta ei onnistu siinä kovinkaan hyvin. Elokuvan kohokohta on jännittävästi toteutettu kaksintaistelu Sinbadin ja hänen pahan kaksoisolentonsa välillä.[1]
Vastaanotto
Typerä juoni, ala-arvoinen tuotanto ja yliampuvat näyttelijäsuoritukset ovat tehneet Sinbad of the Seven Seasistä eräänlaisen kulttisuosikin huonojen elokuvien ja tahattoman huumorin ystävien keskuudessa. Se toimii auttavasti myös lastenelokuvana.[3] Luigi Cozzin tuotannosta kirjoittanut Gordiano Lupi kuvailee elokuvaa ”kiehtovaksi tarinaksi, joka ansaitsee tulla löydetyksi uudelleen”[4].
Lähteet
- ↑ a b Lupi, Gordiano: Cozzi Stellari: il cinema di Lewis Coates, s. 182–183. Roma: Profondo Rosso, 2009. ISBN 978-88-95294-25-4
- ↑ Lupi, Gordiano: Cozzi Stellari: il cinema di Lewis Coates, s. 181, 183. Roma: Profondo Rosso, 2009. ISBN 978-88-95294-25-4
- ↑ Lukijoiden arvostelut International Movie Databasessa sekä ulkoinen linkkisivu osoitteessa http://www.imdb.com/title/tt0098333/externalreviews
- ↑ Lupi, Gordiano: Cozzi Stellari: il cinema di Lewis Coates, s. 183. Roma: Profondo Rosso, 2009. ISBN 978-88-95294-25-4
Aiheesta muualla
